Elokuva on hieno kuvaus, osuva, tyylikäs, harkittu, hillitty. Ei elokuvassa edes tapahdu mitään. Mutta silti siinä on kaikki mitä tarvitaan onnistuneeseen elokuvaelämykseen. Elokuvassa on paljon pieniä juttuja, eleitä, ilmeitä jotka tekevät siitä vaikuttavan. Elokuva tuntuu hyvin todelliselta ja sai ainakin minut ihan vähän itkemään.
Voi luoja miten pidinkään Sam Mendesin Revolutionary roadista. Vaikka Leo on leffassa etova ja iljettävä aviomies, joka kuksii konttorin sihteerikköä. Vaikka elokuvan värit ovat haaleita. Vaikka Kate ahdistuu. Vaikka vaikka.
Leffassa Leo ja Kate tahtovat olla jotain, jotain muuta kuin kaikki muut. Haaveena on irtiotto, vuosi Pariisissa. Mutta, kaikki ei aina mene niinkuin on suunniteltu tai haluttu. On lapset ja koira (vai oliko koiraa?), omakotitalo rauhallisella alueella, hyvät naapurit (ja naapurin mies joka himoitsee Katea), on uraputki, jolla päästäänkin yllättäen vauhtiin..
On suunnitelmia, jotka eivät toteudu, on tyytymättömyyttä elämään, on epätoivoisia tekoja ja on loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti