Jees-mies

Jim Carreyn kohellukset eivät ole kolmannentoista ikävuoteni jälkeen hirveästi kolahtaneet, mutta Yes Man oli kieltämättä ihan jees. Carrey on Carl Allen, joka yrittää vältellä tapaamasta suunnilleen itseäänkin, kavereista puhumattakaan. Aina on joku "juttu" menossa ja hirveä kiire, vaikka todellisuudessa illat kuluvat kotona telkkaa katsellessa. Ura junnaa paikoillaan ja vaimokin jätti kolme vuotta sitten.

Carlin elämä kuitenkin muuttuu, kun yksi tuttava saa houkuteltua hänet Kyllä-seminaariin. Siellä positiivisuusguru Terrence saa hänet lupaamaan, että aiemmin kovassa käytössä ollut "ei" korvataan "kyllällä". No hommahan alkaa aika kehnosti ja ensimmäisen kyllän jälkeen Carl löytää itsensä rahattomana pöpeliköstä, autosta on bensa loppu ja kännykästä akku. Mutta äkkiä elämä alkaakin hymyillä.

Jim Carrey osaa olla ihan hauska kun unohtaa liian naamanvääntelyn ja kieltämättä Jees-miehestä löytyy ihan oikeastikin pientä filosofista otetta. Ihan kaikkeen ei tarvitse suostua, mutta jos aina sanoo oletusarvoisesti ei, voi missata monta mukavaa juttua. Sitäkin sietää pohtia.

"I hate the fuckin' 90's"

Showpaini kuuluu minun maailmassani turhimpiin lajeihin. Mickey Rourke ei myöskään ole koskaan ollut suuri idolini. Kuitenkin näistä huolimatta vinguin päästä elokuviin katsomaan The Wrestlerin, jossa Rourke esittää kulahtanutta showpainijaa Randy "The Ram" Robinsonia.

Ramin parhaat vuodet ovat jo takana ja keikkaa pukkaa enää epämääräisille pikkulavoille. Arki menee vatipäisen pomon hommissa varastomiehenä ja elämä on muutenkin aika syvältä. Parikymppinen tytär ei halua kuullakaan isästään ja läheisin ihmissuhde on strippari Cassidyyn (upea Marisa Tomei).

Tämän enempää juonesta on vaikea kertoa paljastamatta liikoja ja kerrankin tavoilleni uskottomana jätän spoilaamisen väliin. Osittain käsivaralla kuvattu hiukan dokkarihenkinen leffa on kieltämättä aika vaikuttava. Botoxiakin (tai mitä lie) naamaansa saanut Rourke on aika uskomaton Ramina ja ymmärtääkseni rooli on aika omakohtainen.

Muutamassa kohtaa tunki tippa väkisinkin silmään, enkä ollut varmaan ainoa joka niin tunsi. Loppupuheenvuoro oli aika lähellä pateettisuutta, mutta menetteli juuri ja juuri. Elokuva loppui aika täydellisessä kohdassa, turha selittely oli jätetty pois. Eikä se oikein muuten olisi voinut päättyäkään.

Mutta katsokaa itse. Hyvä se on.

Kuva lainassa Yleltä.

Paljonko synneissä on kaloreita?

Katselin eilen toisella silmällä näköradiosta tullutta luomusta The Order eli suomeksi hupaisasti Synninsyöjä. Valitettavasti noin tunnin jälkeen tuli uni, joten en nähnyt eepposta loppuun asti mutta vaikutti kyllä ihan lupaavalta. Tai no lupaavalta ja lupaavalta, mutta henkilökohtainen fiksaationi ovat nämä uskonnollissävytteiset maailmanlopunkertomukset, joten kohderyhmä sattui olemaan oikea.

Ja se on pakko sanoa, että tähän asti olin ehdottomasti sitä mieltä (Constantinen nähtyäni siis), että jos minut joskus pitää manata, niin pliis, anna Keanu Reevesin tulla tekemään se. Mutta ok, Heath Ledger papinkaavussaan olisi myös sopinut hommaan erinomaisen hyvin...