Härmä

Väkivaltainen kusipääveljeni tappaa isämme, parhaan ystäväni ja notaarin, vie taloni ja morsiameni sekä polttaa appiukon omaisuuden, mutta silti minä pelastan hänet hukkumasta ja annan vangita itseni syyttömästi murhasta. Kutakuinkin siihen tiivistyy Härmän juoni.

Ette voi olla tosissanne?!?

Elokuvaa ei pelasta edes se, että Mikko Leppilampi muistuttaa ulkoisesti erehdyttävästi omaa miestäni.

Skyfall

(Spoilaan minkä ehdin. Älä lue, jos et tahdo tietää.)

Käytiin siipan kanssa katsomassa Bondin Jamesin uusin. Ja vot, että oli komia leffa! Visuaalisesti mahtava tuotos, eikä ollenkaan sellaista perinteistä duracellpuputakaa-ajosähellystä, josta tulee vain migreeni ja epilepsiakohtaus. Kyllä Skyfallissakin kaahattiin, mutta nyt oli leikkaamossa pysynyt mopo aisoissa.

Jamesista annettiin myös harvinaisen syvällinen kuva ja menneisyyteenkin kurkattiin. Herkkä hetki Jamesin ja Javier Bardemin esittämän pahiksen välillä oli, noh, herkkä. Yllättävä suorastaan ja siksi raikas. Itse pidin myös kohdasta, jossa keskusteltiin ensin Jamesin perinteisyydestä ja sitten palattiin elokuvahistoriassa niihin aikoihin, kun lemmenkohtauksista kerrottiin ilotulituksin ja muin räjähtein. Hauska läppä!

Mutta.
Sitten tulee se mutta.

Sen muotoinen mutta, että oikein rautalangasta puolen elokuvan ajan väännetään, kuinka MI6 on mennyt ihan vituralleen eikä mikään enää onnistu. Ja sattumalta sinä aikana johdossa on ollut nainen. Mutta ei huolta! Elokuvan lopussa palautetaan naiset paikalleen sihteerinpöydän taakse semmoisella rytinällä, että heikommallakin havaintokyvyllä varustettu katsoja sen hiffaa. Ja uudeksi johtajaksi nousee... Niinpä.

Kunpa vain elokuva olisi loppunut pari minuuttia aikaisemmin.
Silloin olisin valmis hehkuttamaan Skyfallin loistavuutta paljon estottomammin.

Hanna

Kuusamon eteläpuolen lumisilla tuntureilla on Eric Banan esittämä Erik kasvattanut tyttärestään Hannasta (Saoirse Ronan) ylimaallista tappokonetta. Porojen nylkeminen ja isäukon kanssa painiminen eivät kuitenkaan enää riitä Hannalle, joten on lähdettävä suureen maailmaan, vaikka siellä vaaniikin häijy CIA-agentti Marissa (Cate Blanchett). Edessä on huimaa takaa-ajoa Marokosta Espanjan kautta Saksaan. Matkan varrella totuus omasta elämästä alkaa valjeta Hannalle, eikä se olekaan ihan sellainen kuin isipappa on vuosien varrella kertonut.

Hanna on niitä elokuvia, jotka ovat ajatuksena kauniimpia kuin lopullisena toteutuksena. Kun häilytään äksönleffan, taideleffan ja draaman välimaastossa, homma menee helposti vähän yli kohdasta tai toisesta. Ihan siedettävää katsotaavaa Hanna on, mutta tuskin jää mieleen mitenkään erityisenä elämyksenä. Hetkittäiset kauniit kuvat eivät ihan riittäneet kannattelemaan kokonaisuutta.

Plussaa oli se, että vaikka Kuusamo pistettiinkin kartalla Pudasjärven kohdalle, oli kuvassa sentään oikean maan kartta...

The Hangover II

Kaikki jotka ovat nähneet The Hangover -leffan (Kaamea kankkunen muistaakseni suomeksi), tietävät mitä on odotettavissa. Ikävä kyllä siihen se sitten vähän jääkin, eli vanhan vitsin lämmittelyyn.

Nyt edessä ovat hammaslääkäri Stun häät Thaimaassa ja edellisestä elokuvasta oppineena Stu ei halua polttareita. Ei todellakaan. Poikain on tarkoitus vain istua notskilla, paistaa vaahtokarkkeja ja juoda vähän bisseä. Mennä sen jälkeen ajoissa nukkumaan oman kullan kainaloon. Mutta kappas keppanaa. Niinhän siinä vain käykin, että seuraavana aamuna herätään bangkokilaisesta hotellista filmi poikki ja taas on yksi joukosta kadonnut. Eipä siinä sitten muuta kuin ryhdytään seuraamaan omia jälkiä.

Mitään järisyttävän uutta ja ihmeellistä ei The Hangover II tarjoa ykkösosan nähneille, tuskin muillekaan. Kyllähän elokuvan katsoo ennemmin kuin selkäänsä ottaa ja on mukaan tungettu muutama aiempaa härskimpi vitsikin, voi niille vähän hörähdellä. Mutta älkää nyt pliis enää kolmatta osaa tehkö!

DVD:n kannessa muuten mainostetaan kovasti gag reeliä. Sen takia ei ainakaan kannata vaivautua. Oli nimittäin harvinaisen tylsä ja huumoriton gag reel.