Last King of Scotland

Meillä oli tässä syksyn aikana telkkari poissa pelistä aina silloin tällöin (it´s a long story, don´t ask..) ja sinä aikana tuli katsottua eräitäkin leffoja – loistavaa muuten kun nykyään voi vuokrata leffoja suoraan netistä!

Yksi mieleenpainuvimmista viime aikoina näkemistäni leffoista on ehdottomasti The Last King of Scotland.

Elokuva kertoo Ugandaa 70-luvulla hallinneesta Idi Aminista & ajasta Ugandassa noina vuosina. Elokuva sekoittaa faktaa ja fiktiota, tai siis faktaa on Idi Aminin hahmo, muu on fiktiota.

Homma menee suurin pirtein niin, että juuri lääkäriksi valmistunut skotlantilainen häiskä Nicholas Carrigan on kyllästynyt elämään lääkäri-isänsä varjossa, ja haluaa päästä parantamaan maailmaa, ja kenties vähän seikkaillakin samalla. Carriganin tie vie sattuman kautta Ugandaan, jossa Idi Amin on juuri kaapannut vallan entiseltä presidentiltä Milton Obotelta. Carrigan pääsee - taas sattuman kauttta – Aminin lähipiiriin, ja pääsee kokemaan itsevaltiuden makeuden mutta samalla myös sen hirveyden.

Tosi hyvä leffa, kaikin puolin kiinnostava tarina, ja Idi Aminia esittävä Forest Whitaker on aivan loistava roolissaan! Jos en väärin muista niin F W :lle heltisi roolista Osku elikkäs Oscar-palkinto. Elokuva panee oikesti miettimään mitä valta tekee ihmiselle..

Annan leffalle kolme ja puoli tähteä neljästä - kannattaa ehdottomasti katsoa!

Cold Mountain - yllättävän lähellä!

Ei kun siis Siwa oli yllättävän lähellä ja sieltä sai yllättävän halvalla (3,90€) leffoja. Mukaan tarttui Cold Mountain ja jäätelöä ja pitihän yhdistelmää heti päästä testaamaan...

Sen jälkeen kun tylsyyden multihuipentuma Traffic korjasi Oscar-pystit olen suhtautunut vähintäänkin kyseenalaisesti Akatemian elokuvamakuun. Siitä syystä suhtauduin hiukan epäilevästi myös seitsemän oscarehdokkuutta aikanaan haalineeseen Cold Mountainiin. Aina joskus on kuitenkin mukavaa huomata olevansa väärässä.


Elokuvan ensimetrit juoksuhaudassa kylläkin laittoivat ajattelemaan että tsiisus, taas tällänen ylipateettinen toivottoman rakkauden vuodatus. Ei tätä jaksa kukaan. Onneksi sain aika äkkiä huomata olevani väärässä. Erityisesti Renée Zellweger oli loistava potkiessaan Nicoleen liikettä.

Olihan se romanttinen enkä ole ihan varma, oliko loppu hyvä vai ei. Siitä huolimatta tykkäsin.

toim. huom. 12.1.08 Julkaisen tämän nyt kuleksimasta pois tuolta arkistosta, vaikka ei tämä kovin syvääluotaava olekaan. Tynkä kun on.

Neljä yhden hinnalla!

Down in the Valley

Katsoin käytännön syistä elokuvan useammassa pätkässä, joten käsitykseni kokonaisuudesta voi olla vähän hatara... Mutta sanottaisiinko, että ihan mielenkiintoinen tuotos. Alkupuoli elokuvasta on aika normaalia teinirakkauden tuskaa, joskin tunnelma on koko ajan erikoisen epätodellinen. Itse asiassa DVD-kotelossa sanotaan se aika hyvin:

"Mielikuvitusmaailman ja todellisuuden väliset rajat hämärtyvät kun muukalainen soluttautuu ongelmaperheen arkeen tummanpuhuvassa draamatrillerissä."

Erikoinen mutta hyvä. Kaunis. Katsokaa itse. (Pieni ääni sisälläni käskee myös mainitsemaan, että tällä hetkellä jumaloimani Edward Norton ja hänen vatsalihaksensa ovat elokuvassa edukseen...)



Wimbledon

En ole tennisfani ja siitä syystä ajoittain alkoi tympiä se, että sitä pelaamista näytettiin niin paljon. Olihan se tietty tavallaan ihan oikeutettua (hei, tennisleffa ja noin, you know), mutta silti. Odotin kuitenkin ehkä vähän enemmän jotain elämää suurempaa rakkausdraamaa, mutta vaikka Kirsten Dunst ja Paul Bettany mätsäsivätkin ihan hyvin yhteen, ei elokuvassa ihmeemmin kipinöitä lennellyt. Ihan kohtuullinen rom-kom kuitenkin.
The Amityville Horror

Klassikkokauhua meicciksen syntymävuodelta 1979. Tosin se kauhu on varmaan tässä kahdenkymmenenviiden vuoden aikana päässyt karisemaan jonnekin. Ihan hyvä elokuva oli, en minä sitä, mutta ei se juuri pelottanut. Tunnelman nostatus on kyllä muinoisina aikoinakin osattu, mutta kun se paha on "vain" talo, niin tuntui että jotain puuttuu.

James Brolin perheen isänä onnistui aika mainiosti riutumaan henkien vallassa. Margot Kidderin esittämän äidin asuvalinnat tuntuivat näin 21. vuosisadalla hiukan... hassuilta. Saparot, polvisukat, vekkihameet ja muut sen sellaiset toivat väkisinkin mieleen jonkun pehmopornoleffan koulutytön, vaikka leffan teon aikaan ne varmasti ovat olleet ihan ok asusteita.

"For God's Sake, Get Out!"

Casino Royale

En ole mikään Bond-leffojen fani enkä ole niitä nähnyt kuin joitakin satunnaisia kappaleita. Minä en odotan uutta Bondia kuin kuuta nousevaa, mutta Casino Royalen halusin ihan itse vapaaehtoisesti nähdä, tosin näin kauan siihen sitten kuitenkin meni... Lähinnä siksi elokuva kiinnosti, että elokuvaa oli hypetetty niin kovasti Daniel Craigin takia. Ja tietysti kiinnosti hiukan, että mikä on se ihana merestä nousukohtaus, jota yksi kaveri hehkutti...

Leffa olikin aika ok. Varmaan siksi, että Bondissa tuntui nyt olevan jotain enemmän kuin aikaisemmin. Enemmän särmää. Aiemminhan James vain kaatoi naiset suoralta kädeltä sänkyyn ja tappoi pahikset sen kummempia miettimättä, mutta nyt oli vähän erilainen meno. Voisin hienosti sanoa, että Bondin hahmossa oli enemmän syvyyttä ja särmää.

Ja kyllähän Daniel Craigia ihan mielikseen katseli, vaikkakin en yleensä ihan noin lihaksikkaista tykkää...


(Ja ei, en minä katso elokuvia pelkästään miesten vuoksi vaikka siltä saattaa vaikuttaa...)

Tähän päättyy no-life Kirsikan lauantai-illan elokuvaraportti...

Punertava Lohikärmes

Luin Robert Harrisin Punaisen lohikärmeksen joskus pauttiarallaa pari-kolme vuotta sitten. Kirja oli hyvä, mutta en jaksa muistaa siitä kuitenkaan mitään erityisempiä yksityiskohtia. Muistan vain, että se oli hyvä, erinomainen, loistava. Siitä syystä odotukset filmatisointia kohtaan eivät olleet korkealla. Yleensähän hyvä kirja pilataan viimeistään siinä vaiheessa kun joku keksii kaivaa videokameran esiin. Täytyy myöntää, että RD:tä edeltänyt Lecter-filmatisointikikkare Hannibal ei myöskään erityisemmin nostanut odotuksia.

Luojan kiitos olin jälleen kerran väärässä! Elokuvan ainoa hankaluus on se, että se sijoittuu aikaan ennen Uhrilampaita, mutta on tehty trilogian viimeisenä. Toisin sanoen Anthony Hopkins ei ole enää mikään nuorukainen esittäessään nuorehkoa Hannibalia. Ja se kieltämättä näkyy välillä hiukan liiallisena meikkinä Hopkinsin naamalla. Täytyyt myös myöntää, että en pidä Red Dragonin Lecteristä niin paljoa kuin Uhrilampaiden Lecteristä. Uhrilampaissa Lecter on sivistynyt ja hillitty maailmanmies, joka herättää ristiriitaisia tunteita saamalla katsojan pitämään itsestään ja olemalla silti kajahtanut psykopaatti. RD:ssa Lecter on kuitenkin verenhimoisempi ja ilmiselvemmin julma, jotenkin suoraviivaisempi ja helpommin ymmärrettävä, tavanomaisempi. Melkein tylsä. Sympaattinen puoli on karissut lähes kokonaan pois ja hän on vain hullu. Liekö Hopkins alkanut pikkuhiljaa kyllästyä Lecteriin vai mistä tämä lie johtuu.

Edward Nortonin roolisuorituksesta en koe olevani kykenevä sanomaan mitään järjellistä, koska mies on yksinkertaisesti niin i-ha-na!!! Suloinen. Syötävän söpö. Herkullinen. Teinkö jo kantani selväksi?
Mutta Ralph Fiennes ja Hammaskeiju. Raplh Fiennes on Hammaskeiju. Ralph Fiennes tekee Red Dragonissa sen minkä Anthony Hopkins teki aikoinaan Uhrilampaissa. On mieletöntä katsoa, kuinka Francis Dolarhyde ja Punainen lohikäärme taistelevat tilasta Dolarhyden ruumiissa ja mielessä. On järkyttävää nähdä kuinka mr. D luo näennäisen normaalin suhteen Rebaan ja samalla tietää, että se näennäinen normaalius katoaa ennen pitkää. Jos sitä ei muusta tiedä niin tavasta, jolla mr. D niin sanotusti "saa teltan pystyyn".

Juonellisesti loppu on hiukan tylsä ja perinteinen. En tarkoita niinkään Dolarhyden sitkeähenkisyyttä kuin sitä, mikä laukaisee hänen tuhovimmansa. On melko yksinkertainen ratkaisu, että Dolarhyden päässä napsahtaa lopullisesti kun Reba "pettää" hänet, mutta toisaalta jokin monimutkaisempi juonikuvio olisi voinut olla epäuskottava. Sillä eikö rakkaus ja siinä pettyminen lopulta ole ihan uskottava syy (jo valmiiksi sairaan) mielen järkkymiseen? Tarvitseeko ihminen, joka on lopulta, vastoin omia odotuksiaankin pystynyt luottamaan toiseen sen enempää kiihoketta pirstaloituakseen lopullisesti?

Nimimerkki "Pihi tähdittäjä" antaa Red Dragonille neljä ja puoli tähdykkää.

(Hei! Täähän alkaa melkein kuulostaa jo oikealta elokuva-arvostelulta! Vielä kun pääsen eroon pääosanesittäjän (tässä tapauksessa siis Herkku-Edin) ulkoisten avujen arvostelusta ja osaan peilata elokuvan sisältöä globaalin politiikan liikahduksiin suhteessa pienen ihmisen yksinäisyyteen tässä post-impearialistisessa ajassa voin ryhtyä täysipäiväiseksi elokuva-arvostelijaksi. Eli siis never. Jälkimmäinen voi onnistua, ensimmäinen ei koskaan...)

Edit 26.10. lisäilin kuvia, joiden laatua pahoittelen... Printscreeen ei näköjään skulaa dvd:n kanssa, joten jouduin ihan vaan ottamaan valokuvan tietokoneen näytöstä...

The Day After Tomorrow

Ainoa mikä TDAT:sta puuttui oli se, että Hell-sinki (lausuttuna jenkkikorostuksella) ei tuhoutunut ja että ei näytetty pieniä intialaisia osoittamassa suosiotaan Yhdysvaltain presidentin loppupuheelle. Muuten siinä oli kaikki mitä kunnollisessa maailmanlopunkuvauksessa tuleekin olla:

• yllättäviä testituloksia, jotka huomaa ensimmäisenä joku nobody, jota kukaan ei meinaa uskoa
• random-kiinalainen, josta tehdään vaimon puhelun kautta sen verran sympaattinen hahmo, että hänen kuolemansa tuntuu ikävältä
• eronnut pariskunta, joka traagisten tapahtumien kautta löytää jälleen toisensa ja täten pönkittää uskoa perheeseen pyhänä kolminaisuutena
• tovereidensa puolesta oman henkensä uhraava vanha jermu

Lisäksi TDAT:ssa oli vielä paljon muuta kivaa, kuten esimerkiksi ne järkyttävät digitaalisudet. Toivottavasti ne tehnyt henkilö sai potkut välittömästi... Myös Jack Hallin ja Jasonin ihmeellinen itselämmitävä ja itsevalaiseva teltta oli jännittävä lisä. Tuollaisia kannattaisi alkaa valmistaa ihan kuluttajamarkkinoille. Ei haittaa vaikka ulkona on -50 astetta pakkasta, teltassa voi silti olla ihan ilman päällysvaatteita.

Ainoa mikä elokuvan olisi voinut pelastaa olisi ollut se, että koko maailman olisi tosiaan jäätynyt lopussa. Mutta kun ei niin ei.

Roland Emmerich. Kiitos tästä(kin) saastasta!

Sir, I'm the president of the electronics club, the mathematics club, and the chess club. If there is a bigger nerd in here, please point him out.

Halvalla menee mutta menköön

Lahden Ilveksessä ja Kuvapalatsissa pääsee tölläämään kaikkia leffoja viidellä eskolla teattereiden viimeisen aukioloviikon aikana! Check this out!

Ocean's Thirteen

Miten en yhtään muista, että tämä elokuva olisi tullut leffateattereihin? No, eipä sitä voi kaikkea muistaakaan.

Perjantaina otettiin ja vuokrattiin kaksi leffaa, Ocean's Thirteen ja Unknown. Leffojen höysteeksi oli juustoja ja valkkaria. Valkoviinin takia Unknown on meikäläiselle ihan tuntematon, nukuin ekan vartin jälkeen melkostalailla sikeästi. Ocean's Thirteen tuli kuitenkin katsottua ihan tikkana pystyssä.

Kahden ensimmäisen - siis Ocean's Elevenin ja Ocean's Twelwen - jälkeen en oikein uskaltanut odottaa mitään tajuntaa räjäyttävää. Toivoin kuitenkin, että leffa noudattelisi samaa nokkelanhauskaa linjaa. Ihan en ole selvillä siitä, mistä tuo kolmetoista oli leffaan saatu. Vähän väkisin nimi oli väännetty.

Muuten elokuva oli kuitenkin todella viihdyttävä ja ihanasti täynnä viitteitä niin edellisiin elokuviin (alkuperäiseen Ocean's Eleveniin ja uusiin versioihin) kuin tähtien yksityiselämään ja maailmanmenoon ylipäätänsäkin. Esimerkkeinä mainittakoon George Clooneyn (i-h-a-n-a) hahmon Danny Oceanin toteamus, että hän voikin tästä sitten lihoa (> Syriana). Tai Brad Pittin (i-i-i-i-i-h-a-n-a) esittämän Rustyn haaveentapainen aloilleen asettumisesta ja parin lapsen hankkimisesta (> Kyllä te sen itsekin tiedätte). Meksikolaisella tehtaalla käytiin työtaistelua, jossa polttopulloina oli totta kai tequila-pullot ja huimat palkankorotusvaateet, en nyt muista, taisteltiinko siinä ihan 3,5 eurosta per nenä.

Edellisten leffojen tunteminen ei ole välttämättömyys, mutta se auttaa ymmärtämään tiettyjä juttuja. Muutenkin tämä elokuva päättää Oceanin Dannyn jengin saagan - siis toivottavasti. Ocean's Fourteen voisi olla jo vähän liikaa.

"You shook Sinatra's hand. You should know better."

Googled Up

Pari viikkoa sitten kävimme katsomassa hengentuotteen nimeltä Paksuna (Knocked Up). Ihan elokuvateatterissa, mitä ei todellakaan tapahdu kovin usein. Kumpikaan meistä ei ollut elokuvasta mitenkään ylimaallisen kiinnostunut etukäteen, minä varmaan enemmän kuitenkin.

Paksuna oli kuitenkin yllättävän hyvä omassa luokassaan. Trailerien perusteella odotin tosin enemmän sellaista päätöntä teinimeininkiä ja pissa-kakkahuumoria. Kyllä sitäkin oli mutta ehkä aavistuksen verran aikuisemmalla tasolla. Muutamia kohtalaisen herkullisia hahmoja oli myös saatu mukaan mm. johtajan assistentti (?) Jill, jolta seuraava sitaatti (www.imdb.com):

Oh, no, we're not asking you to lose weight. That would be illegal. We just want you to be healthy, by eating less. So go home, weigh yourself on a scale, write than down. Then subtract 20 from that number. And weigh that. Yeah.

Sitä en kyllä tiedä miten hyvin Paksuna kestää aikaa, tosin onko tällaisten elokuvien edes tarkoitus kestää aikaa, en tiedä. Nyt se oli kyllä ihan ajan hermolla kaikkine googlailuineen, joka kyllä alkoi itse asiassa jo ärsyttää.

Loppuarvosanaksi voisin antaa kolme tähteä (***). Olen tähtien kanssa yleensä aika pihi ja tuo kolme on minulta tosi paljon. Leffasta jäi kuitenkin hyvä fiilis.

Nimikilpailu!!!

Voittaja saa... öö... hyvän mielen?

Aimo heitti tuon nimen kun kysyin mikä pistetään nimeksi, mutta ehkä joku parempi olisi parempi...