Muun muassa Chérin ja Deadlinen jälkeen äidyin ehdottamaan poikkikselle kun sunnuntaina tallustimme Filmtowniin, että voisimmeko vaihteeksi vuokrata jonkun hyvän elokuvan. Siitähän seurauksena oli Antichrist.
Chérissä Michelle Pfeiffer on kurtisaani, joka rakastuu kollegansa poikaan. Äityliini on kuitenkin päättänyt naittaa pojunsa kunnolliselle tytölle, joten eihän siitä seuraa muuta kuin sydänsuruja puolin jos toisinkin. Onhan Michelleä kiva katselle ja mikä jottei Rupert Friendiäkin (vaikka hän vähän turhan kaunis minun makuuni onkin), mutta hiukan ohkainen tarina tässäkin on taustalla. Tai mikäli vika ei ole tarinassa, niin sitten toteutuksessa. 86:sta minuutista olisi silti voinut napsia vähän pois, että olisi mielenkiinto pysynyt paremmin yllä.
Toinen laatuteos oli edesmenneen Brittany Murphyn kauhupätkä Deadline. Siinä lähdetään toipumaan hermoromahduksesta maaseudulle kartanoon, jonka näkeminen saisi jokaisen normaalin ihmisen tekemään u-käännöksen. Mutta ei meidän Brittanya. Tarina on aika perushöttöä edellisten asukkaiden kummitteluineen, mutta järkyttävintä on K-18 -ikäraja, jolle ei minkään valtakunnan perusteluja elokuvasta löydy. Ei ole verta, ei ole seksiä, ei edes pelottavia kummituksia. Yksi sadasosasekunnin ajan näkyvä hiukan mädäntynyt naama ei ihan riitä. Joten älkää vaivautuko. Siinä ei ole mitään nähtävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti