Minulla on yksi pahe elokuvien suhteen. Tai ainakin yksi. Keanu Reeves ja Sandra Bullock nimittäin. Kumpikin on erikseenkin erittäin jees, mutta pistäkääpä ne samaan leffaan niin jopa alkaa pulssi nousta. Mikä ei tietysti sairasvuoteella maatessa välttämättä ole hyvä homma, mutta niin vain pääsi käymään kun katselin Taloa järven rannalla.
On tämä ihana pari, joka kohtaa toisensa kirjeiden välityksellä. Välillä on myös kaksi vuotta, sillä Keanunun Alex elää vuodessa 2004, kun taas Buldogin Sandran Kate on jo vuodessa 2006. Mutta eipä se rakastumista estä. Lopulta kirjeet eivät enää riitä ja on jotenkin yritettävä voittaa vuosien kuilu kohtaamisen järjestämiseksi. Mutta onnistuuko se kuitenkaan, sillä ystävämme Kuolo on myös kuvioissa mukana...
Ah, niin ihanan tuskallista ja romanttista! Ja edelleen, tilaisuudet on käytettävä hyväksi silloin, kun se on mahdollista. Vaikka toisinaan myös odotus palkitaan... Mistä ehdin sairaassa päässäni jo vetää yhtymäkohtia todellisuuteeni, olenhan oman mussukkani kohdannut ensikerran jo kolme vuotta ennen kuin päädyimme yhteen. Tosin nyt tämä alkaa mennä jo vähän liian siirapiksi.
Mutta Keanu ja Sandra. Oih!
(Elokuva sinänsä nyt ei mikään elämää suurempi ollut, joskaan ei mitään ultimate-shittiä myöskään.)
2 kommenttia:
Talo järven rannalla oli munkin mielestä ihan jees. Ei mikään järisyttävä elämys, mutta on huonompiakin nähty. Ja tuo sekopäiseltä kuulostava "aikaero" oli mielestäni saatu toteutettua yllättävän hyvin.
No se on kyllä totta, sillä takakansitekstien yms. perusteella olin itse ainakin ihan pihalla siitä aikaerosta. Ja jossain vaiheessa leffaakin, mutta aika näppärästi se olikin sitten hoideltu.
Lähetä kommentti