Tänään kirjoitamme jännittävästi elokuva-arvostelun elokuvasta, jota emme ole nähneet. Ja sitten voimmekin taas puhua itsestämme ensimmäisessä persoonassa... Sulhoni kävi tänään siis katsastamassa uuden Vareksen ja avautui siitä minulle niin paljon, että päätin jakaa ilosanoman blogin lukijoidenkin kanssa. Huomatkaa optimistisuuteni siihen, että tätä blogia lukee enemmän kuin yksi ihminen.
Asiaan. Oli kuulema aika huono. Nopeasti ja halvalla tehty, ja sen huomasi. Köykäinen juoni, jota ei oltu viitsitty kunnolla kirjoittaa. Eikä näkynyt tissejä. Näyttelijäsuoritukset olivat keskinkertaisia, mutta se jäi hämärän peittoon johtuiko tuo ohjauksesta vai käsikirjoituksesta. Kummassakaan ei kuulema kehumista ollut. Suoraan kirjasta käännetty leffa ja tarinaa kuljetettiin eteenpäin päähenkilön kertojan äänellä. Ei siis viitsitty näyttää elokuvan keinoin mitä tapahtuu, joten sama vaikka olisi ostanut äänikirjan.
Aika masentavaa. Joten eiköhän tämä ollut tässä.
tiistai 13. syyskuuta 2011
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
The Fighter - Taistelija
Minun mielestäni nyrkkeily on (showpainin rinnalla) universumin turhimpia lajeja. Mitä järkeä on maksaa siitä, että näkee ihmisten hakkaavan toisiaan? En ymmärrä. Siksi onkin aavistuksen hassua, että minä valitsin lauantai-illan elokuvaksi nyrkkeilyleffan. Noh, ehkä Marky Mark Wahlberg ja Christian Bale vaikuttivat asiaan jotenkin...
Dicky (Bale) on entinen pikkukaupungin nyrkkeilysuuruus, jonka suurin saavutus sijoittuu neljäntoista vuoden taakse. Nykyiset saavutuksen rajoittuvat pääasiassa crackin polttamiseen. Micky (Marky Mark) on Dickyn pikkuveli, joka yrittää saada omaa nyrkkeilyuraansa käyntiin. Valmentajana toimii ailahtelevainen Dicky ja managerina äiti, joka edelleen palvoo vanhempaa poikaansa ja uskoo tämän paluuseen kehässä.
Aavistuksen pitkäveteisessä leffassa naiset ovat keskimäärin kamalia ämmiä ja miehet vähän sellaisia ressukoita, joille nyt vaan tuppaa käymään huonosti. Ja tietysti siinä vaiheessa kun Dicky joutuu vankilaan ja siinä sivussa vierottuu huumeista, kokee hän valaistumisen ja pois päästyään tahtoo parantaa tapansa. Yllättäen elokuvan loppuun sijoittuu vihdoinkin Mickyn elämän suuri tilaisuus, mutta enpäs taida paljastaa miten siinä käy. Kukaan ei kuitenkaan arvaa, etenkään kun tämä(kin) elokuva perustuu tositapahtumiin.
Koska en tosiaan ole mikään nyrkkeilyn ystävä, on elokuva siis hetkittäin hiukan pitkäveteinen. Christian Bale on kylläkin loistava narkkari-Dickynä ja Marky Mark aika tasaisen varma, joskin vähän ilmeetön Mickynä. Joten parasta taitavat olla elokuvan raivostuttavat naiset.
Dicky (Bale) on entinen pikkukaupungin nyrkkeilysuuruus, jonka suurin saavutus sijoittuu neljäntoista vuoden taakse. Nykyiset saavutuksen rajoittuvat pääasiassa crackin polttamiseen. Micky (Marky Mark) on Dickyn pikkuveli, joka yrittää saada omaa nyrkkeilyuraansa käyntiin. Valmentajana toimii ailahtelevainen Dicky ja managerina äiti, joka edelleen palvoo vanhempaa poikaansa ja uskoo tämän paluuseen kehässä.
Aavistuksen pitkäveteisessä leffassa naiset ovat keskimäärin kamalia ämmiä ja miehet vähän sellaisia ressukoita, joille nyt vaan tuppaa käymään huonosti. Ja tietysti siinä vaiheessa kun Dicky joutuu vankilaan ja siinä sivussa vierottuu huumeista, kokee hän valaistumisen ja pois päästyään tahtoo parantaa tapansa. Yllättäen elokuvan loppuun sijoittuu vihdoinkin Mickyn elämän suuri tilaisuus, mutta enpäs taida paljastaa miten siinä käy. Kukaan ei kuitenkaan arvaa, etenkään kun tämä(kin) elokuva perustuu tositapahtumiin.
Koska en tosiaan ole mikään nyrkkeilyn ystävä, on elokuva siis hetkittäin hiukan pitkäveteinen. Christian Bale on kylläkin loistava narkkari-Dickynä ja Marky Mark aika tasaisen varma, joskin vähän ilmeetön Mickynä. Joten parasta taitavat olla elokuvan raivostuttavat naiset.
lauantai 10. syyskuuta 2011
Bridesmaids
Anniella (Kristen Wiig) menee ihan hyvin. Tai no, kohtalaisesti. Oma kakkupuoti on kaatunut, poikaystävä lähtenyt ja uusi hoito on todellakin vain uusi hoito. Kimppakämppä brittiläisen "persoonan" Gilin (Little Britainin Matt Lucas) ja tämän loisivan siskon kanssa ei myöskään ihan vastaa unelmia. Iloa elämään tuo kuitenkin se, että paras ystävä Lillian (Maya Rudolph) menee yllättäen kihloihin ja pyytää Annieta kaasokseen.
Siitähän ei voi seurata mitään hyvää.
Lillian on sulhonsa kautta tutustunut yläluokkaiseen Heleniin (Rose Byrne), joka on "oikeasti tosi ihana" (Annien mielestä täysi bitch). Helen on luonnollisesti yksi morsiusneidoista, eivätkä muutkaan porukasta ole yhtään sen täysipäisempiä. Kaikkein vähiten sulhon poikamainen sisko Megan (Melissa McCarthy).
Tällä porukalla mennään. Tiedossa on sikailua ja örveltämistä, joka saa Kauhean kankkusenkin kalpenemaan. Myötähäpeän rinnalla on kuitenkin koko ajan puhdas sääli poloista Annieta kohtaan, joka oikeasti on todella sympaattinen ja tekee parhaansa. Hänelle toivoisi pelkkää hyvää, mutta vituiksi menee, vaikka kuinka yrittäisi.
Sokerina pohjalla on myös perverssillä naapurinpoikamaisella tavalla todella viehättävä poliisi Nathan (Chris O'Dowd), joka tekisi mieli kuoria kuin pistaasipähkinä.
Omat ennakko-odotukseni eivät olleet kauhean korkealla Bridesmaidsia katsomaan mennessä, mutta kerrankin yllätys oli positiivinen. Kristen Wiig ja Maya Rudolph olivat kyllä siinä mielessä väärässä paikassa, että (anteeksi ikärasistinen kommenttini) naamojen perusteella tämä kolkyt plus -meininki tuntui enemmän nelkyt plus -meiningiltä. Mutta jos sen epähuomion yli pääsee, on kyseessä varsin viihdyttävä elokuvatuokio. Tämänhän voisi katsoa vaikka omissakin polttareissa, vink vink!
Siitähän ei voi seurata mitään hyvää.
Lillian on sulhonsa kautta tutustunut yläluokkaiseen Heleniin (Rose Byrne), joka on "oikeasti tosi ihana" (Annien mielestä täysi bitch). Helen on luonnollisesti yksi morsiusneidoista, eivätkä muutkaan porukasta ole yhtään sen täysipäisempiä. Kaikkein vähiten sulhon poikamainen sisko Megan (Melissa McCarthy).
Tällä porukalla mennään. Tiedossa on sikailua ja örveltämistä, joka saa Kauhean kankkusenkin kalpenemaan. Myötähäpeän rinnalla on kuitenkin koko ajan puhdas sääli poloista Annieta kohtaan, joka oikeasti on todella sympaattinen ja tekee parhaansa. Hänelle toivoisi pelkkää hyvää, mutta vituiksi menee, vaikka kuinka yrittäisi.
Sokerina pohjalla on myös perverssillä naapurinpoikamaisella tavalla todella viehättävä poliisi Nathan (Chris O'Dowd), joka tekisi mieli kuoria kuin pistaasipähkinä.
Omat ennakko-odotukseni eivät olleet kauhean korkealla Bridesmaidsia katsomaan mennessä, mutta kerrankin yllätys oli positiivinen. Kristen Wiig ja Maya Rudolph olivat kyllä siinä mielessä väärässä paikassa, että (anteeksi ikärasistinen kommenttini) naamojen perusteella tämä kolkyt plus -meininki tuntui enemmän nelkyt plus -meiningiltä. Mutta jos sen epähuomion yli pääsee, on kyseessä varsin viihdyttävä elokuvatuokio. Tämänhän voisi katsoa vaikka omissakin polttareissa, vink vink!
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Majavankokoinen mielenterveysongelma
kylläpä oli Gibsonin Melillä melkoinen, majavankokoinen mielenterveysongelma.
Majava on kertomus miehestä, jota ihan vähän isosti ahdistaa ja tullakseen paremmalle mielelle mies vetää käteen (pun intented) Majava-käsinuken, jonka kautta kommunikointi onkin niin paljon helpompaa ja sujuvampaa. Kylläpä hetken hymyilyttääkin: asiat alkavat sujua paremmin niin kotona kuin töissäkin, mutta eihän mikään kestä ikuisesti. Hetken aikaa Majava kuitenkin on Gibsonin Melille elävä olento ja tapa selvitä elämän karikoista.
Ahdistus ja epätoivo palaavat kuvaan Majavasta huolimatta tai majavasta johtuen ja ne ajavat miehen epätoivoisiin tekoihin. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, onnellinen loppu odottaa ja elokuvaan on mahdutettu mukaan kyseenalaista yritystoimintaa, ihqua teinirakkautta sekä graffiteja.
Myönnettävä on, että tällä kertaa seura oli parempaa kuin elokuva.
Majava on kertomus miehestä, jota ihan vähän isosti ahdistaa ja tullakseen paremmalle mielelle mies vetää käteen (pun intented) Majava-käsinuken, jonka kautta kommunikointi onkin niin paljon helpompaa ja sujuvampaa. Kylläpä hetken hymyilyttääkin: asiat alkavat sujua paremmin niin kotona kuin töissäkin, mutta eihän mikään kestä ikuisesti. Hetken aikaa Majava kuitenkin on Gibsonin Melille elävä olento ja tapa selvitä elämän karikoista.
Ahdistus ja epätoivo palaavat kuvaan Majavasta huolimatta tai majavasta johtuen ja ne ajavat miehen epätoivoisiin tekoihin. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, onnellinen loppu odottaa ja elokuvaan on mahdutettu mukaan kyseenalaista yritystoimintaa, ihqua teinirakkautta sekä graffiteja.
Myönnettävä on, että tällä kertaa seura oli parempaa kuin elokuva.
lauantai 28. toukokuuta 2011
Morsianten sota
Liv (Kate Hudson) ja Emma (Anne Hathaway) ovat olleet parhaita ystävyksiä lapsesta lähtien ja luonnollisesti unelmoineet yhdessä päivästään prinsessana. Kun sulhot vihdoin löytyvät ja älyävät kosia, alkaa kiihkeä häiden suunnittelu. Hääsuunnittelijan assistentti tekee kuitenkin pienen, mutta sitäkin kriittisemmän virheen, joka lopulta saa morsiot sotapolulle toisiaan vastaan. Omien häiden suunnittelun lisäksi elämän tarkoitukseksi kasvaa kaverin häiden pilaaminen.
Mitään suurta valaistusta elämästä, rakkaudesta tai häistä Morsianten sota ei tarjoa, mutta ihan kelvollista ja harmitonta viihdettä sadepäivän ratoksi kuitenkin. Kate ja Anne ovat kauniita ja ihania, joten mikäs heitä on katsellessa.
Mitään suurta valaistusta elämästä, rakkaudesta tai häistä Morsianten sota ei tarjoa, mutta ihan kelvollista ja harmitonta viihdettä sadepäivän ratoksi kuitenkin. Kate ja Anne ovat kauniita ja ihania, joten mikäs heitä on katsellessa.
Conviction
Betty Annen (Hilary Swank) veli Kenny (Sam Rockwell) on aikamoinen hulivilipoika, ollut lapsesta alkaen. Mutta sellaista se hajanainen perhe-elämä kuuskyt, seitkytlukujen taitteen maaseudulla saa aikaan. Kiivasluontoisella Kennyllä on toki monesti hyvät tarkoitukset, mutta metsäänhän se homma tuppaa menemään.
Kun Betty Annen ja Kennyn kotikaupungissa murhataan raa'asti eräs nainen, saapuu poliisi luonnollisestikin Kennyn puheille. Kolme vuotta myöhemmin Kenny lopulta pidätetään ja tuomitaan elinkautiseen. Siitä alkaa Betty Annen taistelu veljensä vapauttamisen puolesta.
Betty Annella on jäänyt lukiokin kesken, mutta hän suorittaa sen loppuun ja pyrkii oikeustieteelliseen. Tiedossa on huikea näytelmä siitä, kuin Betty Anne uhraa avioliittonsa ja miltei lapsensakin tiellään lakimieheksi, jotta parhaiten pystyy auttamaan Kennyä. Kulminaatiopiste on siinä kohtaa, kun Betty Anne kuulee ensimmäisen kerran dna-testeistä. Niitähän ei Kennyä tuomittaessa vielä ollut käytössä.
Pohjimmiltaan Conviction on sujuva, hyvin näytelty ja ihan mielenkiintoinenkin elokuva. Tiettyä periamerikkalaista paatosta pienen ihmisen unelmista ja niiden toteuttamisesta löytyy tietenkin enkä itse ainakaan ihan täysin pystynyt samaistumaan kiihkeyteen, jolla Betty Anne veljensä asiaan paneutui. Ihan täydellisesti en myöskään ymmärtänyt uhrautuvuutta veljen puolesta, sillä eihän Kenny ilman murhatuomiotakaan mikään aivan puhdas pulmunen ollut. Mutta ehkä se johtuu siitä, ettei mulla ole veljeä.
Juliette Lewisista en ole koskaan pitänyt, mutta Convictionissa hän tekee oikein onnistuneen sivuroolin. Kennyn rooliin olisi muuten Edward Nortonkin passannut oikein hyvin...
Kun Betty Annen ja Kennyn kotikaupungissa murhataan raa'asti eräs nainen, saapuu poliisi luonnollisestikin Kennyn puheille. Kolme vuotta myöhemmin Kenny lopulta pidätetään ja tuomitaan elinkautiseen. Siitä alkaa Betty Annen taistelu veljensä vapauttamisen puolesta.
Betty Annella on jäänyt lukiokin kesken, mutta hän suorittaa sen loppuun ja pyrkii oikeustieteelliseen. Tiedossa on huikea näytelmä siitä, kuin Betty Anne uhraa avioliittonsa ja miltei lapsensakin tiellään lakimieheksi, jotta parhaiten pystyy auttamaan Kennyä. Kulminaatiopiste on siinä kohtaa, kun Betty Anne kuulee ensimmäisen kerran dna-testeistä. Niitähän ei Kennyä tuomittaessa vielä ollut käytössä.
Pohjimmiltaan Conviction on sujuva, hyvin näytelty ja ihan mielenkiintoinenkin elokuva. Tiettyä periamerikkalaista paatosta pienen ihmisen unelmista ja niiden toteuttamisesta löytyy tietenkin enkä itse ainakaan ihan täysin pystynyt samaistumaan kiihkeyteen, jolla Betty Anne veljensä asiaan paneutui. Ihan täydellisesti en myöskään ymmärtänyt uhrautuvuutta veljen puolesta, sillä eihän Kenny ilman murhatuomiotakaan mikään aivan puhdas pulmunen ollut. Mutta ehkä se johtuu siitä, ettei mulla ole veljeä.
Juliette Lewisista en ole koskaan pitänyt, mutta Convictionissa hän tekee oikein onnistuneen sivuroolin. Kennyn rooliin olisi muuten Edward Nortonkin passannut oikein hyvin...
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Black Swan
Joskus aina kadehdin niitä ihmisiä, jotka suhtautuvat omaan asiaansa kiihkeän intohimoisesti. Niin suurella tunteella, että elämässä ei sitten juuri muuta olekaan. Niin kuin vaikka Nina Sayers (Natalie Portman) elokuvassa Black Swan. Toisaalta taas. On aika turvallista ettei elämässä ole niin suuria intohimoja.
Ninalle tärkeintä on baletti ja vielä sitäkin tärkeämpää pääroolin saaminen Joutsenlammessa. Tavoitteen tultua saavutetuksi siitä joutuu silti vielä kilpailemaan, sillä mikään ei ole varmaa ennen ensi-iltaa. Balettikoulun johtaja (vai mikä se termi nyt onkaan) Thomas Leroy (Vincent Cassell) roikottaa Ninaa löysässä hirressä roolin suhteen ja aika ajoin on vakuuttunut siitä, ettei viattomasta Ninasta ole kaksoisroolin synkemmän puoliskon tanssijaksi. Siihen sopisi paremmin hutsahtava Lily (Mila Kunis).
Pikkuhiljaa Nina uppoaa syvemmälle ja syvemmälle mustan joutsenen rooliin ja lopulta todellisuus hämärtyy pelottavalla tavalla. Mikä on totta ja mikä ei, sen joutuu katsoja ihan itse päättämään. Rautalankamallien puute etenkin amerikkalaisessa elokuvassa on varsin piristävää. Natalie Portman on myös Oscarinsa ansainnut arvaamattoman ja ailahtelevan Ninan roolilla.
Ninalle tärkeintä on baletti ja vielä sitäkin tärkeämpää pääroolin saaminen Joutsenlammessa. Tavoitteen tultua saavutetuksi siitä joutuu silti vielä kilpailemaan, sillä mikään ei ole varmaa ennen ensi-iltaa. Balettikoulun johtaja (vai mikä se termi nyt onkaan) Thomas Leroy (Vincent Cassell) roikottaa Ninaa löysässä hirressä roolin suhteen ja aika ajoin on vakuuttunut siitä, ettei viattomasta Ninasta ole kaksoisroolin synkemmän puoliskon tanssijaksi. Siihen sopisi paremmin hutsahtava Lily (Mila Kunis).
Pikkuhiljaa Nina uppoaa syvemmälle ja syvemmälle mustan joutsenen rooliin ja lopulta todellisuus hämärtyy pelottavalla tavalla. Mikä on totta ja mikä ei, sen joutuu katsoja ihan itse päättämään. Rautalankamallien puute etenkin amerikkalaisessa elokuvassa on varsin piristävää. Natalie Portman on myös Oscarinsa ansainnut arvaamattoman ja ailahtelevan Ninan roolilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)