perjantai 1. tammikuuta 2016

Joy

Jos haluat nähdä, miltä Bradley Cooper näyttää Robin Williamsiksi naamioituneena, käy katsomassa Joy. Ja käy muutenkin, se on hyvä leffa.

Jossain arvostelussa Joyta sanottiin sekavaksi ja sitä mieltä oli aviomieskin vaikka leffasta tykkäsikin. Minä sanoisin, että sekavuus on ihan siellä omassa päässä. No okei, koko aikaa ei menty kronologisessa järjestyksessä, mutta minä kyllä pysyin kärryillä hyvinkin.

Etukäteen pelkäsin, että Joy on liian amerikkalainen, kertoohan se yhdenlaisesta amerikkalaisesta unelmasta. Mutta ei se ollut. Liika kiilto ja muu turha sälä puuttui. Se oli koskettava, hauska, raivostuttava ja jotenkin omaan elämänhetkeeni vallan hyvin sopiva.

Tykkäsin.
Jopa Robin Williamsin näköisestä Bradley Cooperista.

Ei kommentteja: