Joskus aina kadehdin niitä ihmisiä, jotka suhtautuvat omaan asiaansa kiihkeän intohimoisesti. Niin suurella tunteella, että elämässä ei sitten juuri muuta olekaan. Niin kuin vaikka Nina Sayers (Natalie Portman) elokuvassa Black Swan. Toisaalta taas. On aika turvallista ettei elämässä ole niin suuria intohimoja.
Ninalle tärkeintä on baletti ja vielä sitäkin tärkeämpää pääroolin saaminen Joutsenlammessa. Tavoitteen tultua saavutetuksi siitä joutuu silti vielä kilpailemaan, sillä mikään ei ole varmaa ennen ensi-iltaa. Balettikoulun johtaja (vai mikä se termi nyt onkaan) Thomas Leroy (Vincent Cassell) roikottaa Ninaa löysässä hirressä roolin suhteen ja aika ajoin on vakuuttunut siitä, ettei viattomasta Ninasta ole kaksoisroolin synkemmän puoliskon tanssijaksi. Siihen sopisi paremmin hutsahtava Lily (Mila Kunis).
Pikkuhiljaa Nina uppoaa syvemmälle ja syvemmälle mustan joutsenen rooliin ja lopulta todellisuus hämärtyy pelottavalla tavalla. Mikä on totta ja mikä ei, sen joutuu katsoja ihan itse päättämään. Rautalankamallien puute etenkin amerikkalaisessa elokuvassa on varsin piristävää. Natalie Portman on myös Oscarinsa ansainnut arvaamattoman ja ailahtelevan Ninan roolilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti