kylläpä vain oli taas. Ihan oscarinsa ansainnut elokuva. Sopivasti hollywoodia ja bollywoodia. Intian rytmejä, kuumuutta ja karuutta. Mutta myös kaiken voittavaa rakkautta, sinnikkyyttä ja oikeita arvauksia. Taistelua, takaa-ajoa, kerjääviä lapsia, hyväksikäyttöä, kurjia oloja, selviytymistä. Kohtaloita.
Päädyin katsomaan siis tämän vuoden parhaan elokuvan Oscarilla palkitun Slummien miljonäärin. Se mistä oli kyse kulki siis jotakuinkin näin: slummissa kasvanut nuori mies Jamal osallistuu "haluatko miljonääriksi"-ohjelmaan ja voittaa miljoonan, vai voittaako. Elokuva etenee joutuisasti kysymys kysymykseltä, takaumista nykyisyyteen ja takaisin. Ja siinä samalla selviää onko slummien miljonääri huijari vai hyväonninen.
maanantai 22. kesäkuuta 2009
perjantai 19. kesäkuuta 2009
Jätä se!
Juhannuksen kunniaksi kävimme M:n kanssa katsomassa kevyttä parisuhdehömppää, eli Jätä se (He's just not that into you). Kummallakaan ei tainnut olla kauhean korkeat odotukset leffan suhteen, mutta yllättävän hyvä se sitten lopulta oli. Siinä mielessä leffa oli aika monipuolinen parisuhdekomedia, että osasimme kumpikin siihen samaistua. Minä vastaeronneena sinkkuna ja M piakkoin avioituvana.
Juonellisesti ei suuria yllätyksiä ollut, mutta tuollaisella tähtisateella ei voi kauheasti pieleen mennä. Oli Jennifer Anistonia, Benis Affleckia, Scarlett Johanssonia, Bradley Cooperia, Drew Barrymorea, Jennifer Connellya, Ginnifer Goodwinia ja Justin Longia. Yksi himoitsee ihan jotain muuta kuin vaimoaan, toinen etsii koomiset suhteet saavuttavassa epätoivossa elämänsä rakkautta, kolmas dumppaa miehensä kun tämä ei tahdo naimisiin, neljäs tietää pelimiesten kaikki temput mutta ei tajua olevansa rakastunut.
En yleensä ole romkomien suurkuluttaja tai niistä muutenkaan ihmeemmin välitä, mutta Jätä se oli kyllä tosiaankin katsomisen arvoinen. Mie tykkäsin. Vaikka välillä tuottikin ongelmaa päättää, ihastuuko Scarlettiin vai Bradleyyn. Kaikkein ihanin oli sitten kuitenkin Ginnifer. Tosin Justinin ääntä voisin kuunnella loputtomiin...
Juonellisesti ei suuria yllätyksiä ollut, mutta tuollaisella tähtisateella ei voi kauheasti pieleen mennä. Oli Jennifer Anistonia, Benis Affleckia, Scarlett Johanssonia, Bradley Cooperia, Drew Barrymorea, Jennifer Connellya, Ginnifer Goodwinia ja Justin Longia. Yksi himoitsee ihan jotain muuta kuin vaimoaan, toinen etsii koomiset suhteet saavuttavassa epätoivossa elämänsä rakkautta, kolmas dumppaa miehensä kun tämä ei tahdo naimisiin, neljäs tietää pelimiesten kaikki temput mutta ei tajua olevansa rakastunut.
En yleensä ole romkomien suurkuluttaja tai niistä muutenkaan ihmeemmin välitä, mutta Jätä se oli kyllä tosiaankin katsomisen arvoinen. Mie tykkäsin. Vaikka välillä tuottikin ongelmaa päättää, ihastuuko Scarlettiin vai Bradleyyn. Kaikkein ihanin oli sitten kuitenkin Ginnifer. Tosin Justinin ääntä voisin kuunnella loputtomiin...
"How to tell from the ones who want us and the ones who don't, the ones who will stay and the ones who will leave. And maybe a happy ending doesn't include a guy, maybe... it's you, on your own, picking up the pieces and starting over, freeing yourself up for something better in the future. Maybe the happy ending is... just... moving on."
torstai 11. kesäkuuta 2009
I'll be back!
Sori, en keksinyt enää yhtään kliseisempää tapaa nimetä Terminatorin arvostelua...
Tää Salvation hiipi jostain ihan takavasemmalta. En tiennyt että sellaista ollaan edes tekemässä, ennen kuin muutama viikko sitten näin trailerin. Se vaikutti hyvältä, joten tänään tuli katsottua koko eepos. Ja täytyy sanoa, että pidin näkemästäni.
Alkuteksteistä ja musiikista lähtien leffa oli ihanan synkkä ja lopullinen, jossain vaiheessa alkoi toki hopeareunus kukertaa tässäkin pilvessä, mutta kokonaisuus oli varsin tuomiopäivänhenkinen. Olihan leffa sellaista erikoistehosteilla mässäilyä, mutta juttu toimi silti yllättävän hyvin. Ja huomattavasti paremmin kuin edellinen osa.
Jaa juoni? No, on vuosi 2018 ja Skynet vallitsee maailmaa. Vastarintaliike yrittää taistella koneiden armeijaa vastaan ja John Connor (Christian Bale) tekee parhaansa toteuttaakseen ennustukset, joita on jo kolme aiempaa osaa jauhettu. Apuna ovat äiti-Sarahin aikoinaan nauhoittamat äänikirjeet. Ulkona koneiden hallitsemassa maailmassa vaeltavat Johnin isä sekä vuonna 2008 kuolemaan tuomittu murhaaja Marcus Wright (syötävän ihana Sam Worthington). Kun miesten tiet yhtyvät, käy joko hyvin tai hyvin huonosti...
Tää Salvation hiipi jostain ihan takavasemmalta. En tiennyt että sellaista ollaan edes tekemässä, ennen kuin muutama viikko sitten näin trailerin. Se vaikutti hyvältä, joten tänään tuli katsottua koko eepos. Ja täytyy sanoa, että pidin näkemästäni.
Alkuteksteistä ja musiikista lähtien leffa oli ihanan synkkä ja lopullinen, jossain vaiheessa alkoi toki hopeareunus kukertaa tässäkin pilvessä, mutta kokonaisuus oli varsin tuomiopäivänhenkinen. Olihan leffa sellaista erikoistehosteilla mässäilyä, mutta juttu toimi silti yllättävän hyvin. Ja huomattavasti paremmin kuin edellinen osa.
Jaa juoni? No, on vuosi 2018 ja Skynet vallitsee maailmaa. Vastarintaliike yrittää taistella koneiden armeijaa vastaan ja John Connor (Christian Bale) tekee parhaansa toteuttaakseen ennustukset, joita on jo kolme aiempaa osaa jauhettu. Apuna ovat äiti-Sarahin aikoinaan nauhoittamat äänikirjeet. Ulkona koneiden hallitsemassa maailmassa vaeltavat Johnin isä sekä vuonna 2008 kuolemaan tuomittu murhaaja Marcus Wright (syötävän ihana Sam Worthington). Kun miesten tiet yhtyvät, käy joko hyvin tai hyvin huonosti...
"This is John Connor. If you are listening to this,you are the resistance."
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Robertin rankka päivä
Minäkin kävin elokuviloissa ja pitää myöntää ettei koskaan ikinä ole elokuvissa ihan noin paljon ahdistanut. Elokuva oli Kirsikankin vahtaama Enkelit ja Demonit.
Kyllä olin lukenut kirjan ja tiesin, että melko väkivaltainenhan se on. Mutta elokuvassa kaikki oli kuitenkin jotenkin asteen verran kamalampaa. Väkivalta ja pelko, ahdistus, epätoivo. Saatoin rutistaa leffaseuran käden mustelmille.
Mutta elokuvana Enkelit ja demonit oli kuitenkin hienosti tehty ja toimiva. Tom Hanks pääosapojuna ei ärsyttänyt liikaa ja pääosatyttö Ayelet Zurer suurine silmineen oli vallan nätti. Ja Ewania nyt on vain aina mukava katsella, vaikka se olisikin pahis. Laulaa se olis kyllä vielä voinu.
Tosiaan, Enkelit ja Demonit leffassa Robert Langdonilla (Tom Hanks) on vähän rankkapäivä. Kesken aamu-uinnin hänet haetaan pelastamaan vähän Vatikaania. Ja siitä se ajatus sitten lähtee, kardinaaleja kuolee tunnin välein ja joka kerran Robert on vähällä ehtiä pelastamaan. mutta ei ihan. melkeistä ei taas oteta. Robert on myös todella nopea kaveri, parissa minuutissa hän selviää ties mistä katakombista ja kuolemanvaarasta, käy suihkussa, ajaa parran ja vaihtaa puvun ja taas matka jatkuu. Kaikkinensa Robertilla taisi olla rankempi päivä kuin Jack Bauerilla ikinä. Mutta pelastuihan Vatikaanikin siinä sivussa.
Kyllä olin lukenut kirjan ja tiesin, että melko väkivaltainenhan se on. Mutta elokuvassa kaikki oli kuitenkin jotenkin asteen verran kamalampaa. Väkivalta ja pelko, ahdistus, epätoivo. Saatoin rutistaa leffaseuran käden mustelmille.
Mutta elokuvana Enkelit ja demonit oli kuitenkin hienosti tehty ja toimiva. Tom Hanks pääosapojuna ei ärsyttänyt liikaa ja pääosatyttö Ayelet Zurer suurine silmineen oli vallan nätti. Ja Ewania nyt on vain aina mukava katsella, vaikka se olisikin pahis. Laulaa se olis kyllä vielä voinu.
Tosiaan, Enkelit ja Demonit leffassa Robert Langdonilla (Tom Hanks) on vähän rankkapäivä. Kesken aamu-uinnin hänet haetaan pelastamaan vähän Vatikaania. Ja siitä se ajatus sitten lähtee, kardinaaleja kuolee tunnin välein ja joka kerran Robert on vähällä ehtiä pelastamaan. mutta ei ihan. melkeistä ei taas oteta. Robert on myös todella nopea kaveri, parissa minuutissa hän selviää ties mistä katakombista ja kuolemanvaarasta, käy suihkussa, ajaa parran ja vaihtaa puvun ja taas matka jatkuu. Kaikkinensa Robertilla taisi olla rankempi päivä kuin Jack Bauerilla ikinä. Mutta pelastuihan Vatikaanikin siinä sivussa.
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Paavia kyydissä
Minullahan on siis tämä fiksaatio uskonnollissävytteisiin maailmanlopunpaatoselokuviin. Osittainkin tästä syystä Enkelit ja demonit houkutti, lisäksi tietysti siksi, että tykkäsin melko lailla kirjastakin. Itse asiassa enemmän kuin Da Vinci -koodista.
Ihan kelvollinen kuvaelma A&D:sta oli aikaan saatukin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ainakaan puuttunut. Menoa oli välillä melkein liikaakin, tai ainakin minua alkoi paikoitellen jo hengästyttää. Kirjaan nähden tarina oli aika tavalla synkassa, joskin loppupuolella ehdin jo hetken pelätä, että leffaan on haettu dramaattisempi loppu. Onneksi olin väärässä. Taas kerran.
Vatikaanihan ei kuulemani mukaan antanut kuvata elokuvaa oikeilla tapahtumapaikoilla ja tiedä johtuiko sitten tuosta, että parissa kohtaa paikat näyttivät aika lailla koneella tehdyiltä. Ja olihan siellä joku harjoittelijajamppa laitettu taivasta Photoshopilla värittelemään, mutta siinä nyt ei mitään ihmeellistä liene.
Ylipäänsä kuitenkin mie tykkäsin. Hänksin Tomppa on ihan jees Robert Langdonina, samoin Ayelet Zurer Vittoria Vetrana. Kaikenmoiset kaavut tuntuvat myös pukevan Ewan McGregoria. Onneksi hän oli tässä saanut päälleen mustan sellaisen, muuten assosiaatio Tähtien sotiin ja Obi-Waniin olisi ollut turhan vahva. Vaikka Ewania nyt katselee ihan mielellään, kaavulla tai ilman...
Ihan kelvollinen kuvaelma A&D:sta oli aikaan saatukin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ainakaan puuttunut. Menoa oli välillä melkein liikaakin, tai ainakin minua alkoi paikoitellen jo hengästyttää. Kirjaan nähden tarina oli aika tavalla synkassa, joskin loppupuolella ehdin jo hetken pelätä, että leffaan on haettu dramaattisempi loppu. Onneksi olin väärässä. Taas kerran.
Vatikaanihan ei kuulemani mukaan antanut kuvata elokuvaa oikeilla tapahtumapaikoilla ja tiedä johtuiko sitten tuosta, että parissa kohtaa paikat näyttivät aika lailla koneella tehdyiltä. Ja olihan siellä joku harjoittelijajamppa laitettu taivasta Photoshopilla värittelemään, mutta siinä nyt ei mitään ihmeellistä liene.
Ylipäänsä kuitenkin mie tykkäsin. Hänksin Tomppa on ihan jees Robert Langdonina, samoin Ayelet Zurer Vittoria Vetrana. Kaikenmoiset kaavut tuntuvat myös pukevan Ewan McGregoria. Onneksi hän oli tässä saanut päälleen mustan sellaisen, muuten assosiaatio Tähtien sotiin ja Obi-Waniin olisi ollut turhan vahva. Vaikka Ewania nyt katselee ihan mielellään, kaavulla tai ilman...
tiistai 19. toukokuuta 2009
Poikien välisestä ystävyydestä
No huh huh.
En ole ihminen, joka kovin herkästi elokuvia katsoessa pillittää, mutta Brokeback Mountainin lopussa vetistelin kuin Imatrankoski kesäisin koskinäytöksen aikaan. Oli pakko laittaa pauselle ja hakea lisää nenäliinoja. Jouduin jopa ottamaan silmälasit pois, että näin jotain roiskeiden takaa.
Vanha juttuhan tämä elokuva jo on, mutta olin onnistunut välttämään sitä tähän iltaan asti. Alunperin kiinnostukseni heräsi rehellisesti sanoen ihan vain tirkistelynhalusta. Tahdoin tietää, miten amerikkalaisessa mainstreamissa näytetään homorakkautta. Veikkaukseni oli, että siveä, muka-kiihkeä pusu poikien kesken näytetään mutta siihen se sitten jääkin. No. Ei jäänyt.
Harvassa elokuvassa on heteroparin välillä ollut samainlaista kiihkoa ja tunteenpaloa kuin poikain kesken Brokebackissa. Vaikka Jake Gyllenhaal oli loistava Jack Twistina, Ledgerin Heath Ennisinä varasti kyllä shown ihan kertakaikkiaan. Miten voikin niin pienillä eleillä ja ilmeillä kertoa niin paljon! Että terveiset vaan Heathille sinne yläilmoihin, oliko pakko mennä kuolemaan. Kyllä sua olis pitempäänkin kattellu.
En ole ihminen, joka kovin herkästi elokuvia katsoessa pillittää, mutta Brokeback Mountainin lopussa vetistelin kuin Imatrankoski kesäisin koskinäytöksen aikaan. Oli pakko laittaa pauselle ja hakea lisää nenäliinoja. Jouduin jopa ottamaan silmälasit pois, että näin jotain roiskeiden takaa.
Vanha juttuhan tämä elokuva jo on, mutta olin onnistunut välttämään sitä tähän iltaan asti. Alunperin kiinnostukseni heräsi rehellisesti sanoen ihan vain tirkistelynhalusta. Tahdoin tietää, miten amerikkalaisessa mainstreamissa näytetään homorakkautta. Veikkaukseni oli, että siveä, muka-kiihkeä pusu poikien kesken näytetään mutta siihen se sitten jääkin. No. Ei jäänyt.
Harvassa elokuvassa on heteroparin välillä ollut samainlaista kiihkoa ja tunteenpaloa kuin poikain kesken Brokebackissa. Vaikka Jake Gyllenhaal oli loistava Jack Twistina, Ledgerin Heath Ennisinä varasti kyllä shown ihan kertakaikkiaan. Miten voikin niin pienillä eleillä ja ilmeillä kertoa niin paljon! Että terveiset vaan Heathille sinne yläilmoihin, oliko pakko mennä kuolemaan. Kyllä sua olis pitempäänkin kattellu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)