Minullahan on siis tämä fiksaatio uskonnollissävytteisiin maailmanlopunpaatoselokuviin. Osittainkin tästä syystä Enkelit ja demonit houkutti, lisäksi tietysti siksi, että tykkäsin melko lailla kirjastakin. Itse asiassa enemmän kuin Da Vinci -koodista.
Ihan kelvollinen kuvaelma A&D:sta oli aikaan saatukin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ainakaan puuttunut. Menoa oli välillä melkein liikaakin, tai ainakin minua alkoi paikoitellen jo hengästyttää. Kirjaan nähden tarina oli aika tavalla synkassa, joskin loppupuolella ehdin jo hetken pelätä, että leffaan on haettu dramaattisempi loppu. Onneksi olin väärässä. Taas kerran.
Vatikaanihan ei kuulemani mukaan antanut kuvata elokuvaa oikeilla tapahtumapaikoilla ja tiedä johtuiko sitten tuosta, että parissa kohtaa paikat näyttivät aika lailla koneella tehdyiltä. Ja olihan siellä joku harjoittelijajamppa laitettu taivasta Photoshopilla värittelemään, mutta siinä nyt ei mitään ihmeellistä liene.
Ylipäänsä kuitenkin mie tykkäsin. Hänksin Tomppa on ihan jees Robert Langdonina, samoin Ayelet Zurer Vittoria Vetrana. Kaikenmoiset kaavut tuntuvat myös pukevan Ewan McGregoria. Onneksi hän oli tässä saanut päälleen mustan sellaisen, muuten assosiaatio Tähtien sotiin ja Obi-Waniin olisi ollut turhan vahva. Vaikka Ewania nyt katselee ihan mielellään, kaavulla tai ilman...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti