tiistai 19. toukokuuta 2009

Poikien välisestä ystävyydestä

No huh huh.

En ole ihminen, joka kovin herkästi elokuvia katsoessa pillittää, mutta Brokeback Mountainin lopussa vetistelin kuin Imatrankoski kesäisin koskinäytöksen aikaan. Oli pakko laittaa pauselle ja hakea lisää nenäliinoja. Jouduin jopa ottamaan silmälasit pois, että näin jotain roiskeiden takaa.

Vanha juttuhan tämä elokuva jo on, mutta olin onnistunut välttämään sitä tähän iltaan asti. Alunperin kiinnostukseni heräsi rehellisesti sanoen ihan vain tirkistelynhalusta. Tahdoin tietää, miten amerikkalaisessa mainstreamissa näytetään homorakkautta. Veikkaukseni oli, että siveä, muka-kiihkeä pusu poikien kesken näytetään mutta siihen se sitten jääkin. No. Ei jäänyt.

Harvassa elokuvassa on heteroparin välillä ollut samainlaista kiihkoa ja tunteenpaloa kuin poikain kesken Brokebackissa. Vaikka Jake Gyllenhaal oli loistava Jack Twistina, Ledgerin Heath Ennisinä varasti kyllä shown ihan kertakaikkiaan. Miten voikin niin pienillä eleillä ja ilmeillä kertoa niin paljon! Että terveiset vaan Heathille sinne yläilmoihin, oliko pakko mennä kuolemaan. Kyllä sua olis pitempäänkin kattellu.

Ei kommentteja: