This is my Vietnam

Ensimmäisten kymmenen minuutin aikana ehdin kirota syvään ja hartaasti, että annoin houkutella itseni mukaan Valheiden verkkoon (Body of Lies), sillä en etukäteen tiennyt leffasta mitään ja järkytys oli suuri kun tajusin olevani mukana taas yhdessä Pyhässä Sodassa. Että just kun Vietnamin traumat on saatu käsiteltyä niin... Mutta sitten leffa tempaisi mukaansa ja oli loppujen lopuksi oikein kelvollinen luomus.

Aihehan ei siis ole mikään uuden uusi ja jännittävä, (Amerikka versus Lähi-Itä), mutta toteutus ja juoni olivat ihan sujuvia. Jopa Leonardo di Caprio pääosassa oli ihan jees. On ne vuodet vähän Lennultakin vieneet pulleita siloposkia, mikä on pelkästään hyvä asia. Russel Crowe lyllersi ohessa pulskana byrokraattina nappikuuloke korvassa ja Nokia sai tietysti paikkansa auringossa myös.

Hyvää BoL:ssa oli se, että jenkkien jihadia ei enää esitetty ihan yksioikoisesti vaan vastapuolellekin oli annettu inhimilliset kasvot. Ja leffan suomennettu nimi oli kerrankin ihan osuva, kusetusten koko verkko valkeni ainakin minulla vasta lopussa.

"Nobody's innocent in this shit."

Ventti

Olen ilmeisesti ryhdistäytynyt leffarintamalla, tai sitten minulla ei vain ole elämää. Kotimatkalla hain lähivideovuokraamosta ihan vain vähän turkinpippureita ja kotona huomasin että olin sitten valinnut leffahyllystä mukaani myös teoksen nimeltä 21.

Kevin Spacey se ei koskaan petä. On se sen verran ihmeellinen setä. (suokaa anteeksi runoiluni, syytän taas angiinaa) . Leffa kertoo siis MIT:in matemaattisesti lahjakkaista opiskelijoista ja heidän professoristaan(Spacey) jotka käyvät viikonloppuisin vegasissa tekemässä rahaa laskemalla kortteja kasinolla. Joo, tämähän on nähty monta kertaa (eikä vähiten Las Vegas-sarjassa) mutta mielenkiintoinen leffa silti oli. Jotenkin hurjan inhimillinen kuvaus ja kaunis poika pääosassa (siis Spaceylla ei ollut pääosaa)... Leffan keskushenkilö Spacey tietysti on ja parilla tyypillä oliskin kana kynittävänä Spaceyn kanssa, siitä saatiin oiva sivujuonne leffaan.

Lopulta 21 on kaiketi kyse petoksista, ystävyydestä, rahan mahdista ja siitä, että prinssi saa prinsessansa ja puoli valtakuntaa (tai ainakin opiskelupaikan Harvardista). Mutta tykkäsin kyllä, vaikka en itse ymmärrä matematiikasta juuri mitään.

kerran

voi hyvää yötä vaan. Lainasin omaksi ilokseni kehutun Once-leffan.

Jos elokuvan aikana ehtii nukahtaa kolmesti noin kymmenen minuutin unille ja laittaa päivällistä niin minun käsityskykyni mukaan elokuva ei silloin ole kovinkaan mainio tai sitten minulla vain oli kamala nälkä.

Mutta. Oncen juoni oli paikallaan junnaava, tyhjänpäiväinen ja liian naiivi minun makuuni. Toisaalta, en pitänyt Ameliestakaan ja Linnankosken puhuvat kahvelit Laulu tulipunaisesta kukasta- romaanissa menivät täysin yli minun ymmärryskykyni joten voin myös tunnustaa oman kykenemättömyyteni ymmärtää tämänkaltaisia teoksia.

Yritin silti kovasti innostua tästä oscarillakin palkitusta irkku-leffasta jossa laulettiin ja soiteltiin kitaraa paljon. Pääosissa joku tuntematon mies ja Tsekkoslovakiasta aikoinaan irlantiin muuttanut pianistityttö. Ei ne huonoja olleet, mie en vain oikein jaksanu sitä hidastempoisuutta ja tekotaiteellisuutta.

Eivät ole musiikkielokuvat minua varten, muistakaa muistuttaa kun seuraavan kerran yritän sortua.

Burn After reading

Tosiaankin torstaina asialistalla oli Coenin veljesten Burn after reading ja melko iso laatikko popcornia. Popcorneja jäi vähän yli ja takamus ei ehtinyt puutua. eli hyvä suoritus elävältä kuvalta tällä asteikolla mitattuna.

Elokuva oli vallan katsottava, kunhan se nyt tuossa puolen tunnin kohdalla ensin alkoi. Pääpiirteissään elokuvassa oli siis kyse siitä, että kuntosalilta löytyy salaista materiaalia ja seurauksena tästä päädytään kiristämään erinäisiä tahoja isojen rahojen toivossa.

Juonenkäänteitä leffassa oli riittämiin ja lystejä roolisuorituksia oli useita. Brad Pittistä ei ole koomikoksi ja kieltämättä se niinkin paljon yli-näytteleminen vähän raivostutti, mutta toisaalta. olihan se hmm. erilaista.lisäksi Clooney nähtiin lipevänä naistenmiehenä ja John Malcovich oikealla asenteella. Oli se hyvää katsottavaa, koska sen puolentunnin jälkeen ei voinut enää arvata mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kuka lohduttaisi Jamesta?

Hei tyypit, en haluaisi viilata pilkkua, mutta te unohditte yhden jutun Quantum of Solacesta.

Juonen.

Ja ehkä olen tulossa vanhaksi, mutta jos James olisi körötellyt pikkuisen hitaammin sillä riisikupillaan (tms), niin olisin ehkä pysynyt paremmin kärryillä. Vaikka ei siinä nyt tietysti sikäli ollut kärryillä pysymistä, kun se juoni oli jäänyt säästösyistä hankkimatta.

Jos Casino Royale syvensi Jamesin hahmoa silleen inhimillisemmäksi ja uskottavammaksi, niin sekin plug-in oli unohtunut Quantumista. No, ei se nyt sentään päässyt bylsimään sitä Olgaa ja kyllähän se vähän reissussa rähjääntyi ja oli sillä viisiin "modernimpi" James, mutta muuten hahmo oli nyt aika pinnallinen ja välillä melkein vastenmielinen.

Niin ja hei! Tosi kivasti olitte tunkeneet mukaan ainakin 47 erilaista fonttia! Tuli sillain tosi tyylikäs fiilis.

kuusi tuntia venäjällä

katsoin siis Tohtori Zhivagon, versio on vuodelta 2002, pääosissa Hans Matheson, Keira Knightley ja Sam Neill. ja se se jaksaa aina yllättää kuinka sujuvasti ne siellä venäjällä tuota englantia puhuvat.

Elokuvana Tohtori Zhivago on toki hieno ajankuvaus sodanruntelemasta venäjästä ja sodan julmuuksista, elämän sattumista ja ah, rakkaudesta, tietty.

Leffassa herra Zhivagolla on vähän rankkaa. kaikilla muillakin tuntuu olevan vähän rankkaa. tosin Zhivago nyt tämä rankan elämän lisäksi vain myös rakastuu kahteen naiseen, tosin kyllä minäkin rakastuisin Keira Knightleyhyn jos tilaisuus sattuis kohdalle, kun se nyt vaan on jotenkin niin kaunis vaikka pukeutusi säkkiin ja sairastaisi lepraa.

mutta niin, ihan oli antoisa katselukokemus, ainakin angiinassa.

Cronenberg x 2

Ihan vahingossa erehdyin kahtena peräkkäisenä päivänä katsomaan kaksi David Cronenbergin ohjaamaa luomusta, ensin Spiderin ja sitten Eastern Promisesin. Yhteistä molemmille on Lontoo, tietty hiljainen tunnelma ja hyvät näyttelijät. Siihen se sitten jääkin...

Spider

Sit jos tää vähän hämmentäis tätä kahvii. Laitoinks mä jo sokerii hei?







Yleisfriikki Raplh Fiennes esittää Spideria, joka vapautuu mielisairaalasta ja päätyy asumaan jonkinlaiseen kimppakämppään, jossa majailee muitakin hulluja, jotka eivät vielä ihan omillaan pärjää. Taloa ylläpitää rouva Wilkinson, joka ei ole kuulu ainakaan lempeydestään ja ystävällisyydestään.

Spider alkaa käydä mielessään läpi tapahtumia, jotka johtivat pöpilään päätymiseen ja vierailee vanhoilla kotikonnuillaan. Virallinen selitys on se, että Spider näki kuinka hänen isänsä (Gabriel Byrne) tappoi hänen äitinsä (Miranda Richardson). Mutta kas kummaa, ei se tainnut mennäkään ihan niin...

Leffan kannessa lukee A sensational way of representing mental illness!.
No.
Joo.
Voihan se olla niinkin, mutta pirun tylsä leffa siitä tuli. Sorppa vaan David, ei iskenyt. Ei, vaikka Ralpf oli oikein hyvä roolissaan mutta niinhän se aina, jos esittää friikkiä. Niin kuin se monesti tekee.

Eastern Promises

Viggo on kova jätkä ku uskaltaa tumpata röökin kieleen. Älä tee tätä kotona!






Tanskan lahja maailmalle (ainakin toisessa polvessa) Viggo Mortensen jäykistelee Nikolaina, Venäjän mafian juoksupoikana. Naomi Watts puolestaan on kätilö Anna, joka törmää työssään nuoreen tyttöön, joka kuolee synnytyspöydälle. Lapsi jää eloon ja tytön tavaroista löytyy venäjäksi kirjoitettu päiväkirja. Annan isä oli venäläinen, mutta Anna itse ei osaa kieltä, joten hän kiikuttaa tekstin käännettäväksi paikallisen ravintelin omistajalle Semjonille (Armin Mueller-Stahl). Pahaksi onneksi Semjon sattuu olemaan mafiapomo ja päiväkirjasta löytyy hänen kannaltaan kaikenlaista vähemmän kivaa tekstiä.

Jossain vaiheessa Anna tajuaa, että hiekkalaatikolle eksyneet isot pojat ovat oikeasti pahoja eikä heidän kanssaan kannata temppuilla tai voi käydä huonosti. Samaan aikaan Nikolai onnistuu osoittamaan kelvollisuutensa Semjonille ja hänet otetaan mafian, vory v zakonen, jäseneksi.

Annan ja Nikolain tarinat kulkevat elokuvassa periaatteessa rinnakkain ja aina välillä he kohtaavat. Anna huomaa, että Nikolai huomaamattomasti suojelee häntä ja vastasyntynyttä lasta, mutta vielä lopussakaan hän ei saa tietää totuutta.

Mut osaa se kyl olla hempeeki... <3









Katsoja sen sijaan oivaltaa sen totuuden kyllä aika varhaisessa vaiheessa, jos silmänsä pitää auki ja aivotoiminta rullaa. En nimittäin muista yhtään leffaa tähän hätään, jossa naispäähenkilö olisi rakastunut tai tuntenut edes jotain lämpimiä tunteita täysin rikollista ja kelvotonta miespäähenkilöä kohtaan. Aina täytyy olla joku takaportti, jolla miehen pahat teot voidaan oikeuttaa.

Huolimatta tästä pienestä kliseisyydestä tykkäsin Eastern Promisesista. Viggo oli aikas cool eikä Naomikaan hassumpi ollut. Että ennemmin mä tätä suosittelen kuin Spideria.