This is my Vietnam

Ensimmäisten kymmenen minuutin aikana ehdin kirota syvään ja hartaasti, että annoin houkutella itseni mukaan Valheiden verkkoon (Body of Lies), sillä en etukäteen tiennyt leffasta mitään ja järkytys oli suuri kun tajusin olevani mukana taas yhdessä Pyhässä Sodassa. Että just kun Vietnamin traumat on saatu käsiteltyä niin... Mutta sitten leffa tempaisi mukaansa ja oli loppujen lopuksi oikein kelvollinen luomus.

Aihehan ei siis ole mikään uuden uusi ja jännittävä, (Amerikka versus Lähi-Itä), mutta toteutus ja juoni olivat ihan sujuvia. Jopa Leonardo di Caprio pääosassa oli ihan jees. On ne vuodet vähän Lennultakin vieneet pulleita siloposkia, mikä on pelkästään hyvä asia. Russel Crowe lyllersi ohessa pulskana byrokraattina nappikuuloke korvassa ja Nokia sai tietysti paikkansa auringossa myös.

Hyvää BoL:ssa oli se, että jenkkien jihadia ei enää esitetty ihan yksioikoisesti vaan vastapuolellekin oli annettu inhimilliset kasvot. Ja leffan suomennettu nimi oli kerrankin ihan osuva, kusetusten koko verkko valkeni ainakin minulla vasta lopussa.

"Nobody's innocent in this shit."