Lukija oli hivenen hämmentävä kokemus. Alkupuolella kerrotaan nuoren pojan ja varttuneemman naisen rakkaustarinaa. Pojan seksuaalista heräämistä ja yhteistä kiihkoa. Vaatteet lentelevät ja ruumiineritteet tuoksuvat. Paljon tekoja ja vähän sanoja, ainakin siihen asti, kunnes nainen haluaa pojan lukevan itselleen kirjoja. Sitten käytetään homerokset ja tsehovit sun muut esileikkinä.
Äkkiä kaikki muuttuukin oikeussalidraamaksi. Kertomukseksi Hannasta, joka on syytettynä kolmesta sadasta murhasta, koska toimi Auschwitzissa vartijana parikymmentä vuotta aikaisemmin. Poika, Michael, sattuu lakiopintojensa vuoksi olemaan oikeudenkäynnin yleisössä ja tajuaa, miksei Hanna voi olla syyllinen. Hanna kuitenkin häpeää liikaa puolustaakseen itse itseään. Michael puolestaan ei sano mitään, koska ehkä häpeää jo päättynyttä suhdettaan Hannaan, tai ehkä hän on vain liian nuori ja arka tehdäkseen mitään. Tai hän on liian järkyttynyt saadessaan tietää totuuden Hannasta eikä tiedä mikä olisi oikein.
Joten Hanna kärsii tuomionsa murhista ja samalla myös siitä, että jätti nuoren Michaelin sanaakaan sanomatta. Mutta tuomittu Michaelkin on. Siihen, että hänen naissuhteensa epäonnistuvat eikä hän pääse Hannan muistoa eroon edes vuosikymmenten päästä.
Kate Winslethän nappasi Lukijasta naispääosa-Oscarin taannoin ja ihan hyvän roolityön hän Hannana tekikin. Ralph Fiennes taas onnistui jurottaessaan aikuisena Michaelina. Ihan täysin hahmojen motiivit eivät minulle auenneet ja hivenen hassua oli saksan puhuminen englanniksi... Mutta ihan mukaansa tempaava elokuva kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti