Kieslowskin väritrilogian ensimmäinen osa.
Jumaleissön.
Kaunista. Niin kaunista.
Julie menettää miehensä ja tyttärensä auto-onnettomuudessa, josta itse selviää hengissä. Siinä tilanteessa hänestä tuntuu parhaimmalta ratkaisulta itsekin päättää maallinen vaelluksensa, mutta ei Julie siihen pysty. Se olisi liian lopullista. Sen sijaan hän myy kaiken omaisuutensa, ottaa tyttönimensä käyttöön ja katoaa. Yrittää kovettaa ja kylmettää itsensä, ettei tuntisi eikä muistaisi.
Mutta eihän se onnistu. Oudoissa tilantessa, outoina hetkinä mieleen palaa sävellys, joka hänen mieheltään jäi kesken. Eikä ihmisiltäkään pysty täysin pakenemaan. Tahtomattaan ja tietämättään Julie pelastaa alakerran nuoren prostituoidun ja siitä alkaa matka takaisin.
Eikä sillä ole väliä, millaista rakkaus on. Kuka sitä tuntee ja ketä kohtaan sitä tuntee. Riittää että sitä on. Sillä se pitää hengissä.
Lopun sinfonia nostaa väkisinkin ihokarvat pystyyn ja saa aikaan kylmiä väreitä. Ehkä jopa tipan silmäkulmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti