tiistai 23. lokakuuta 2007

The Day After Tomorrow

Ainoa mikä TDAT:sta puuttui oli se, että Hell-sinki (lausuttuna jenkkikorostuksella) ei tuhoutunut ja että ei näytetty pieniä intialaisia osoittamassa suosiotaan Yhdysvaltain presidentin loppupuheelle. Muuten siinä oli kaikki mitä kunnollisessa maailmanlopunkuvauksessa tuleekin olla:
  • yllättäviä testituloksia, jotka huomaa ensimmäisenä joku nobody, jota kukaan ei meinaa uskoa
  • random-kiinalainen, josta tehdään vaimon puhelun kautta sen verran sympaattinen hahmo, että hänen kuolemansa tuntuu ikävältä
  • eronnut pariskunta, joka traagisten tapahtumien kautta löytää jälleen toisensa ja täten pönkittää uskoa perheeseen pyhänä kolminaisuutena
  • tovereidensa puolesta oman henkensä uhraava vanha jermu
Lisäksi TDAT:ssa oli vielä paljon muuta kivaa, kuten esimerkiksi ne järkyttävät digitaalisudet. Toivottavasti ne tehnyt henkilö sai potkut välittömästi... Myös Jack Hallin ja Jasonin ihmeellinen itselämmitävä ja itsevalaiseva teltta oli jännittävä lisä. Tuollaisia kannattaisi alkaa valmistaa ihan kuluttajamarkkinoille. Ei haittaa vaikka ulkona on -50 astetta pakkasta, teltassa voi silti olla ihan ilman päällysvaatteita.

Ainoa mikä elokuvan olisi voinut pelastaa olisi ollut se, että koko maailman olisi tosiaan jäätynyt lopussa. Mutta kun ei niin ei.

Roland Emmerich. Kiitos tästä(kin) saastasta!
Sir, I'm the president of the electronics club, the mathematics club, and the chess club. If there is a bigger nerd in here, please point him out.

2 kommenttia:

Sivustakatsoja kirjoitti...

The Day of Tomorrow on siitä harvinainen pätkä, että siitä tehty making of oli oikeasti parempi kuin itse elokuva. Elokuva jäi vähän pettymykseksi.

Kirsikka kirjoitti...

No mutta. Pitääpä pitää mielessä, making offit on ylipäätään muutenkin hauskaa katsottavaa. Ainakin useimmiten.