Kolme kovaa

Tällä viikolla on tullut katsottua kolme elokuvatusta. Kaksi on täällä jo kertaalleen arvioitu, mutta heitänpä minäkin lusikkani niihin soppiin.

Public Enemies
Maanantai-ilta kului Johnny Deppin ja kumppaneiden parissa leffateatterissa. En tiennyt elokuvasta sen enempää, kuin mitä Aimo täällä aikaisemmin oli ehtinyt kertoa. Elokuva oli ihan vaikuttava, mutta ei mielestäni kuitenkaan hirveän ihmeellinen. Ehkä se johtuu siitä, etten ole kauhean viehtynyt tuollaisesta gangsterimeiningistä.

Johnny D. oli roolissaan vallan hyvä, samoin Marion Cotillard, joka olikin läsnä elokuvan vaikuttavimmassa kohtauksessa. Tai ainakin minulle jäi perusteeton naisen turpaan vetäminen parhaiten elokuvasta mieleen. Sen lisäksi, että äänitehosteet olivat taas "pikkuhiukkasen" liian kovalla. Mutta onneksi sitä räiskimistä ei ollut ihan koko ajan.

Burn After Reading
Viiru kalusi tämän leffan taannoin, eikä minulla kauheasti mitään uutta lisättävää ole. Paitsi että minun mielestäin Brad Pitt oli ihan hauska ja George Clooney tuntui paikoitellen hiukan ärsyttävältä, samoin Frances McDormandin kuntosalitätönen kauneusleikkaushimossaan. Paras suoritus kuitenkin oli John Malkovichilla, joka yleensä ärsyttää minua (joko hyvällä tai huonolla tavalla). Nyt John oli pelkästään sympaattinen ja viehättävä potkut saaneena CIA-agenttina.

Sikäli BAR oli hyvä elämys, että vaikka se juoneltaan oli aikamoinen kohellusleffa, toteutus ei missään vaiheessa mennyt myötähäpeän puolelle. Jossain rinnakkaisessa universumissa tapahtumat olisivat periaatteessa ihan mahdollisia ja siksi leffa tuntui absurdilla tavalla realistiselta.

Sauna
Sokerina pohjalla suomalaista kauhua. Ja voi poijjaat, mie kuulkaa tykkäsin!

Veljekset Knut ja Erik ovat vetämässä valtakunnan rajaa jossain hevon helvetissä ja löytävät suon keskeltä kummallisen kylän, jonka lähistöllä pönöttää ikiaikainen saunarakennus. Sen funktio on kaikille vähän mysteeri, mutta jotain pelottavaa siinä on. Eivätkä kyläläisetkään ihan normaaleja taida olla.

Sauna oli unenomainen, epätodellisella tavalla realistinen, visuaalisesti todella kaunis, mystinen. Ehkä enemmän sitten kuitenkin psykologisen kauhun puolelle taipuvaa, verestä huolimatta. Sen olisi voinut pilata niin monessa kohtaa ja niin monella tavalla ja jos jenkit tämän olisivat tehneet, tuloksena olisi ollut uskomatonta scheissea. Jopa ystävämme IMDBkin sen tunnustaa: "The amount of spookiness achieved with no special effects other than blood, is truly remarkable, and a lesson for Hollywood."

Ville Virtanen oli upea karuna Erikinä samoin Viktor Klimenko Semenskinä, vaikka saikin kai roolinsa ansiosta jotain jupinaa uskonveljiltään kuulla. Paras suomalainen leffa, jonka meikkis on kuunaan nähnyt. Piste.