torstai 9. lokakuuta 2008

Kirjava rakkaustarina

Ensimmäisen kerran näin The Painted Veilin melko tarkalleen vuosi sitten ja eilen katsoimme sen uudelleen. Toisella katselukerralla tarina vain parani sillä kun kokonaisuus oli jo tiedossa, oli helpompi keskittyä yksityiskohtiin.

Ujo ja vetäytyvä bakteriologi Walter Fane (Edward Norton) rakastuu Kittyyn (Naomi Watts), joka on hemmoteltu seurapiiriperhonen. Kitty suostuu Walterin kosintaan lähinnä vain päästäkseen äidistään eroon. Avioliitto Walterin kanssa tarkoittaa muuttoa Kiinaan. Pian Kitty kuitenkin huomaa tehneensä virheen, sillä hiljainen Walter ei ole aivan sitä, mitä kotomaan nuoret uroot olivat. Walter keskittyy työhönsä ja Kitty hakee lohtua toisen miehen sylistä, pitkälti vain saadakseen miehensä huomiota luulen.

Kun Walter huomaa joutuneensa aisankannattajaksi, rankaisee hän sekä itseään että vaimoaan ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi seudulle, jossa on pahin koleraepidemia vuosikausiin. Walter ei ole mikään supliikkimies, joten elämä viidakon ja koleran keskellä on Kittylle jos mahdollista vieläkin yksinäisempää.

Muiden ihmisten kautta Kitty alkaa vihdoin tuntea miehensä sellaisena, joka tämä todella on. Hän yrittää lähestyä Walteria, mutta tämän katkeruus ja ylpeys eivät anna periksi vastata petollisen vaimon yrityksiin. Ei ennen kuin hänkin on nähnyt Kittystä sellaisia puolia, joita ei ollut tiennyt olevan olemassa. Ja kun hän lopulta antaa anteeksi, hän osoittaa suurempaa jalomielisyyttä ja anteeksiantoa kuin Kitty osaa odottaakaan.

Historiallisena draamana ja kahden ihmisen kasvutarinana Kirjava huntu on kaunis. Edward Norton on upea hillittynä Walter Fanena. Tunteet, joita hän ei kykene eikä aina haluakaan tuoda esiin suoraan, näkyvät ohimenevinä ilmeinä ja eleinä ja kertovat paljon sanoja enemmän. Yksinkertaisesti kaunista katsottavaa.

"It was silly of us to look for qualities in each other that we never had."
~Walter Fane

Ei kommentteja: