Bertiellä (Colin Firth) on puhevika, hän änkyttää. Eihän se mikään suunnaton vika ole, mutta Bertiellä on myös toinen ongelma. Hänen isänsä sattuu olemaan Englannin kuningas ja veljensä kruununprinssi. Tämä asetelma johtaa siihen, että toisinaan myös Bertie joutuu puhumaan julkisesti suurille ihmisjoukoille. Eikä se oikein tahdo onnistua, koska Bertiellä siis on se puhevika.
Onneksi Bertiellä on myös mukava vaimo Elizabeth (Helena Bonham Carter), joka etsii miehelleen uusia parantumiskeinoja huolimatta tämän omasta kyllästymisestä aiheeseen. Elizabeth löytää myös puheopetusta tarjoavan Lionel Loguen (Geoffrey Rush), jonka metodit poikkeavat suuresti aiemmasta. Lionel suostuu ottamaan Bertien hoitoonsa, jos tämä suostuu siihen, että tuntien aikana he ovat tasavertaisia. Tämä on luonnollisesti iso kompastuskivi kuninkaalliselle, mutta lopulta Bertie suostuu.
Lionelin hämmentävät metodit tuottavat yllättäen tulosta, vaikka miesten yhteistyö ei aina sujukaan kitkattomasti. Mutkia matkaan tulee etenkin siinä vaiheessa, kun puidaan Bertien veljen suhdetta jo naimisissa olevaan Wallis Simpsoniin. Tässä tositapahtumiin perustuvassa tuotoksessa on kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin ja kuten tiedetään, Bertie suoriutuu lopulta hänelle lankeavasta kuninkaan hommasta ihan hyvin.
Hetkittäin Kuninkaan puhe on vähän turhaa jaarittelua ja joistain kohdin elokuvaa olisi voinut saksia rankemmalla kädellä. Mitään kovinkaan pitkästyttävää ja turhaa mukana ei kuitenkaan ole. Colin Firth sopii vallan hyvin jäpittämään Bertieksi ja Helena Bonham Carten on viehättävän keski-ikäinen tulevana kuningataräitinä. Elokuvassa on myös monin paikoin todella kauniita yksittäisiä kuvia ja sommitelmia.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Rakkautta koleran aikaan
Javier Bardem on Florentino, joka nuorena poikana rakastuu ihanaan Ferminaan (Giovanna Mezzogiorno). Pojan pää menee lemmestä täysin sekaisin ja hän on vakuuttunut siitä, että hänen elämänsä tarkoitus on rakastaa Ferminaa. Pahaksi onneksi tytön isukilla (John Leguizamo) on vähän toisenlaisia suunnitelmia ja hän torppaa suoralta kädeltä lempiväisten aikomukset avioitua. Tytär on niin kaunis, että kyllä hän saa paremmankin miehen kuin pahaisen lennätinpojan.
Fermina lähetetään maaseudulle ja siellä hänen tunteensa Florentinoa kohtaan viilenevät. Tai ainakin hän uskottelee itselleen niin. Sitkeä nuorimies kuitenkin jatkaa lemmekkäiden kirjeiden kirjoittelua ja kieltäytyy lihallisista iloista vedoten siihen, että on luvannut Ferminalle säästää poikuutensa heidän avioliittoonsa. Avioon Fermina meneekin, mutta menestyksekkään tohtori Urbinon (aina yhtä herkku Benjamin Bratt) kanssa, jonka tutkimusmenetelmät kylläkin toivat katsomomme mieleen ns. nännilääkärin.
Florentinoa kohtaa kauhistuttava onnettomuus sillä aikaa kun Fermina ja tohtori ovat häämatkalla Pariisissa. Jokilaivalla mystinen nainen tempaisee Florentinon yön pimeydessä hyttiinsä ja käyttää tätä karmealla tavalla hyväksi tyydyttääkseen omat riettaat himonsa. Siitäpä Florentino keksiikin, että hyvä tapa lievittää Ferminan kaipuun aiheuttamaa tuskaa on lemmiskellä muiden naisten kanssa. Hän alkaa pitää kirjaa valloituksistaan ja elokuvan lopussa niitä taitaa olla reilut kuusisataa.
En ole lukenut Gabriel García Márquezin kirjaa, johon elokuva perustuu, mutta luojan tähden toivon että se on parempi! Tökeröt vanhennusmaskeeraukset siitä ainakin puuttuvat, siitä olen varma. Nyt liki kaksi ja puoli tuntia menee jaaritellessa rakkaudesta, jonka uskottavuus lipsahtaa miltei miinuksen puolelle. Florentino vaikuttaa kylähullulta, jolla on pakkomielle. Rakkautta ja intohimoa elokuvassa ei ole nimeksikään. Javier Bardem tuntuu lähinnä ylinäyttelevän, etenkin kohtauksissa joissa hän esittää nuorta Florentinoa. Sitä paitsi sillä naamalla nuoren miehen näytteleminen on jo lähtökohtaisesti aika epäuskottavaa. Giovanna Mezzogiorno vaikuttaa vaivautuneelta ja Benjamin Bratt ylimielisen huvittuneelta, niinkuin hän ainoana tietäisi mitä huttua ollaan tekemässä. Ja John Leguizamo nyt vaan ei yhtään sovi kenenkään isäksi!
Fermina lähetetään maaseudulle ja siellä hänen tunteensa Florentinoa kohtaan viilenevät. Tai ainakin hän uskottelee itselleen niin. Sitkeä nuorimies kuitenkin jatkaa lemmekkäiden kirjeiden kirjoittelua ja kieltäytyy lihallisista iloista vedoten siihen, että on luvannut Ferminalle säästää poikuutensa heidän avioliittoonsa. Avioon Fermina meneekin, mutta menestyksekkään tohtori Urbinon (aina yhtä herkku Benjamin Bratt) kanssa, jonka tutkimusmenetelmät kylläkin toivat katsomomme mieleen ns. nännilääkärin.
Florentinoa kohtaa kauhistuttava onnettomuus sillä aikaa kun Fermina ja tohtori ovat häämatkalla Pariisissa. Jokilaivalla mystinen nainen tempaisee Florentinon yön pimeydessä hyttiinsä ja käyttää tätä karmealla tavalla hyväksi tyydyttääkseen omat riettaat himonsa. Siitäpä Florentino keksiikin, että hyvä tapa lievittää Ferminan kaipuun aiheuttamaa tuskaa on lemmiskellä muiden naisten kanssa. Hän alkaa pitää kirjaa valloituksistaan ja elokuvan lopussa niitä taitaa olla reilut kuusisataa.
En ole lukenut Gabriel García Márquezin kirjaa, johon elokuva perustuu, mutta luojan tähden toivon että se on parempi! Tökeröt vanhennusmaskeeraukset siitä ainakin puuttuvat, siitä olen varma. Nyt liki kaksi ja puoli tuntia menee jaaritellessa rakkaudesta, jonka uskottavuus lipsahtaa miltei miinuksen puolelle. Florentino vaikuttaa kylähullulta, jolla on pakkomielle. Rakkautta ja intohimoa elokuvassa ei ole nimeksikään. Javier Bardem tuntuu lähinnä ylinäyttelevän, etenkin kohtauksissa joissa hän esittää nuorta Florentinoa. Sitä paitsi sillä naamalla nuoren miehen näytteleminen on jo lähtökohtaisesti aika epäuskottavaa. Giovanna Mezzogiorno vaikuttaa vaivautuneelta ja Benjamin Bratt ylimielisen huvittuneelta, niinkuin hän ainoana tietäisi mitä huttua ollaan tekemässä. Ja John Leguizamo nyt vaan ei yhtään sovi kenenkään isäksi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)