perjantai 11. helmikuuta 2011

Rakkautta koleran aikaan

Javier Bardem on Florentino, joka nuorena poikana rakastuu ihanaan Ferminaan (Giovanna Mezzogiorno). Pojan pää menee lemmestä täysin sekaisin ja hän on vakuuttunut siitä, että hänen elämänsä tarkoitus on rakastaa Ferminaa. Pahaksi onneksi tytön isukilla (John Leguizamo) on vähän toisenlaisia suunnitelmia ja hän torppaa suoralta kädeltä lempiväisten aikomukset avioitua. Tytär on niin kaunis, että kyllä hän saa paremmankin miehen kuin pahaisen lennätinpojan.

Fermina lähetetään maaseudulle ja siellä hänen tunteensa Florentinoa kohtaan viilenevät. Tai ainakin hän uskottelee itselleen niin. Sitkeä nuorimies kuitenkin jatkaa lemmekkäiden kirjeiden kirjoittelua ja kieltäytyy lihallisista iloista vedoten siihen, että on luvannut Ferminalle säästää poikuutensa heidän avioliittoonsa. Avioon Fermina meneekin, mutta menestyksekkään tohtori Urbinon (aina yhtä herkku Benjamin Bratt) kanssa, jonka tutkimusmenetelmät kylläkin toivat katsomomme mieleen ns. nännilääkärin.

Florentinoa kohtaa kauhistuttava onnettomuus sillä aikaa kun Fermina ja tohtori ovat häämatkalla Pariisissa. Jokilaivalla mystinen nainen tempaisee Florentinon yön pimeydessä hyttiinsä ja käyttää tätä karmealla tavalla hyväksi tyydyttääkseen omat riettaat himonsa. Siitäpä Florentino keksiikin, että hyvä tapa lievittää Ferminan kaipuun aiheuttamaa tuskaa on lemmiskellä muiden naisten kanssa. Hän alkaa pitää kirjaa valloituksistaan ja elokuvan lopussa niitä taitaa olla reilut kuusisataa.

En ole lukenut Gabriel García Márquezin kirjaa, johon elokuva perustuu, mutta luojan tähden toivon että se on parempi! Tökeröt vanhennusmaskeeraukset siitä ainakin puuttuvat, siitä olen varma. Nyt liki kaksi ja puoli tuntia menee jaaritellessa rakkaudesta, jonka uskottavuus lipsahtaa miltei miinuksen puolelle. Florentino vaikuttaa kylähullulta, jolla on pakkomielle. Rakkautta ja intohimoa elokuvassa ei ole nimeksikään. Javier Bardem tuntuu lähinnä ylinäyttelevän, etenkin kohtauksissa joissa hän esittää nuorta Florentinoa. Sitä paitsi sillä naamalla nuoren miehen näytteleminen on jo lähtökohtaisesti aika epäuskottavaa. Giovanna Mezzogiorno vaikuttaa vaivautuneelta ja Benjamin Bratt ylimielisen huvittuneelta, niinkuin hän ainoana tietäisi mitä huttua ollaan tekemässä. Ja John Leguizamo nyt vaan ei yhtään sovi kenenkään isäksi!

Ei kommentteja: