sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Neljä vuotta leffassa!

Uskomatonta mutta totta, olemme nyt istuneet neljä vuotta leffateatterin pimennossa. Mistä tämä kaikki sai alkunsa, sitä en muista, mutta oma intohimoni elokuviin alkoi varhaisessa teini-iässä. Elokuva-arvostelujen kirjoittajana en liene kummoinen, jos kriteerinä on tarkastella tuotoksia objektiivisesti tai teknisesti. Minä menen tunteella ja se saa riittää. Kuluneiden neljän vuoden kunniaksi listaankin omat henkilökohtaiset suosikkini. Muut kirjoittajat tehkööt vapaasti saman tai olkoot tekemättä.


4 PARASTA ELOKUVAA
Alien Quadrilogy. Hienointa olisi tietysti, jos pystyisin linkittämään syntymäni Alienin syntymään, olenhan samaa vuosimallia kuin nelikon ensimmäinen osa. Ensikosketukseni kuitenkin tapahtui reilusti alaikäisenä, kun siskoni antoi minun katsoa yhden elokuvista. Luulen, että samalla tapahtui ensikosketukseni elokuvakauhuun. Harva elokuva sitä paitsi on kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin Alien. Kun nyt katsoo yli kolmenkymmenen vuoden takaista teosta, se voisi aivan hyvin olla viime vuotinen tekele. Tai no... jos se olisi, se olisi rutkasti huonompi ja pilattu erikoistehosteilla.

Fight Club ei juurikaan liikauttanut, kun sen ensimmäisen kerran näin. Silloin en ollut vielä edes havahtunut Edward Nortonin ihanuuteen. Toisella kertaa hiffasin, että kyseessähän on ihan hieno elokuva. Ja siitä se pikkuhiljaa syveni suuremmiksi tunteiksi. Fight Clubissa viehättävät sen kerroksellisuus ja kierous. Luulee tajunneensa jotain, mutta seuraavalla katsomiskerralla asia onkin muuttunut ihan toiseksi. Kyllä, pidän elokuvista, jotka eivät ole itsestäänselviä ja selittele.

Sevenin synkkyydelle on vaikea vetää vertoja. Sukellus, jonka se tarjoaa ihmismielen sairaimpiin syövereihin, on huumaava. Se on samalla sekä todella vastenmielinen, että hyvin liikuttava. Ja oi, vaikka John Doe on iljettävä roisto, on hän samalla niin inhimillinen että vaikea häntä on pelkästään vihata. Upeita, synkkiä kuvia, niistä pidän myös.

Shawshank Redemptionin luin alunperin kirjana ja viehätyin tarinasta jo silloin. Yllättävää kyllä elokuva ei onnistunut sitä pilaamaan.


4 PARASTA NÄYTTELIJÄÄ
Edward Norton ei millään muotoa vastaa miesihannettani. Siitä syystä olin pitkään järkyttynyt langettuani häneen. Sillä kyllä, olen niin pinnallinen ja kevytmielinen naikkonen, että miesnäyttelijässä tärkeintä on ulkonäkö. Taidoista viis. Mutta Edward. Muuntautumiskyky esimerkiksi Painted Veilin nyhveröstä tohtorista American History X:n bodatuksi natsipaskaksi on huikea. Ei vain ulkonäöllisesti, vaan myös sisäisesti.

Keanu Reeves taas vastaa melko pitkälle miesihannettani. Pitkä, tumma ja komea. Jotkut tylsämieliset väittävät, että Keanunulla on vain kaksi ilmettä, joita hän vaihtelee, mutta mitä sitten. Keanunu sopii tietyntyyppisiin leffoihin (esim. Speed ja Matrix) kuin nenä päähän, mutta noista romanttisista viritelmistä en kyllä kieltämättä ihan tiedä.

Kevin Spacey tällä listalla on yllätys itsellenikin. Ehkä hän on sitten se pakollinen "vanhempi mieshenkilö", joka perverssillä tavalla viehättää. Muuntautumiskykyä tosin löytyy tältäkin herralta yli omien tarpeiden. Parhaita ovat olleet hiukan kieroutuneet roolit, esimerkiksi Sevenissä ja American Beautyssa.

Sigourney Weaver. Jos lempinäyttelijälistalle pitää laittaa naiskiintiö, ei sitä voi täyttää kukaan muu kuin Sigourney. Olkoonkin, että listalle pääsy pohjautuu käytännössä pelkästään Alien-saagaan. Onhan hän toki muuallakin ollut ja hyvin suoriutunut, mutta minulle hän on aina ja ikuisesti Ellen Ripley.



4 PARASTA HAHMOA
Darth Vader. Oi täytyykö tätä perustella?

Ellen Ripley on hienoin naishahmo, jonka elokuvissa olen koskaan nähnyt.Vuosikausiin Ripley oli ainoa tietämäni itsenäinen, rohkea, uskottava, vahva ja samalla herkkä naishahmo, jonka elokuvissa olin nähnyt. Itse asiassa en juuri nyt muista ketään toista yhtä vaikuttavaa naishahmoa myöhemmiltäkään ajoilta.

Yoda. No Yodaa nyt ei ainakaan tarvitse perustella.

Hannibal Lecter. Tohtori Lecter ei ole kaikissa esiintymisissään ollut yhtä vaikuttava (eihän Anthony Hopkinskaan voi aina onnistua), mutta Uhrilampaiden perusteella hänet on pakko tähän kategoriaan nostaa. Hurmaava, älykäs, viehättävä, kohtelias, mitä muuta voi mieheltä toivoa? Pienet epäkohdat, kuten mielenvikaisuus, vain lisäävät hänen viehätysvoimaansa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Jos Uhrilampaiden jälkeen vastaani olisi astellut Anthony Hopkins, olisin jäykistynyt kauhusta niille sijoilleni.