keskiviikko 27. toukokuuta 2009
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Paavia kyydissä
Minullahan on siis tämä fiksaatio uskonnollissävytteisiin maailmanlopunpaatoselokuviin. Osittainkin tästä syystä Enkelit ja demonit houkutti, lisäksi tietysti siksi, että tykkäsin melko lailla kirjastakin. Itse asiassa enemmän kuin Da Vinci -koodista.
Ihan kelvollinen kuvaelma A&D:sta oli aikaan saatukin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ainakaan puuttunut. Menoa oli välillä melkein liikaakin, tai ainakin minua alkoi paikoitellen jo hengästyttää. Kirjaan nähden tarina oli aika tavalla synkassa, joskin loppupuolella ehdin jo hetken pelätä, että leffaan on haettu dramaattisempi loppu. Onneksi olin väärässä. Taas kerran.
Vatikaanihan ei kuulemani mukaan antanut kuvata elokuvaa oikeilla tapahtumapaikoilla ja tiedä johtuiko sitten tuosta, että parissa kohtaa paikat näyttivät aika lailla koneella tehdyiltä. Ja olihan siellä joku harjoittelijajamppa laitettu taivasta Photoshopilla värittelemään, mutta siinä nyt ei mitään ihmeellistä liene.
Ylipäänsä kuitenkin mie tykkäsin. Hänksin Tomppa on ihan jees Robert Langdonina, samoin Ayelet Zurer Vittoria Vetrana. Kaikenmoiset kaavut tuntuvat myös pukevan Ewan McGregoria. Onneksi hän oli tässä saanut päälleen mustan sellaisen, muuten assosiaatio Tähtien sotiin ja Obi-Waniin olisi ollut turhan vahva. Vaikka Ewania nyt katselee ihan mielellään, kaavulla tai ilman...
Ihan kelvollinen kuvaelma A&D:sta oli aikaan saatukin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ainakaan puuttunut. Menoa oli välillä melkein liikaakin, tai ainakin minua alkoi paikoitellen jo hengästyttää. Kirjaan nähden tarina oli aika tavalla synkassa, joskin loppupuolella ehdin jo hetken pelätä, että leffaan on haettu dramaattisempi loppu. Onneksi olin väärässä. Taas kerran.
Vatikaanihan ei kuulemani mukaan antanut kuvata elokuvaa oikeilla tapahtumapaikoilla ja tiedä johtuiko sitten tuosta, että parissa kohtaa paikat näyttivät aika lailla koneella tehdyiltä. Ja olihan siellä joku harjoittelijajamppa laitettu taivasta Photoshopilla värittelemään, mutta siinä nyt ei mitään ihmeellistä liene.
Ylipäänsä kuitenkin mie tykkäsin. Hänksin Tomppa on ihan jees Robert Langdonina, samoin Ayelet Zurer Vittoria Vetrana. Kaikenmoiset kaavut tuntuvat myös pukevan Ewan McGregoria. Onneksi hän oli tässä saanut päälleen mustan sellaisen, muuten assosiaatio Tähtien sotiin ja Obi-Waniin olisi ollut turhan vahva. Vaikka Ewania nyt katselee ihan mielellään, kaavulla tai ilman...
tiistai 19. toukokuuta 2009
Poikien välisestä ystävyydestä
No huh huh.
En ole ihminen, joka kovin herkästi elokuvia katsoessa pillittää, mutta Brokeback Mountainin lopussa vetistelin kuin Imatrankoski kesäisin koskinäytöksen aikaan. Oli pakko laittaa pauselle ja hakea lisää nenäliinoja. Jouduin jopa ottamaan silmälasit pois, että näin jotain roiskeiden takaa.
Vanha juttuhan tämä elokuva jo on, mutta olin onnistunut välttämään sitä tähän iltaan asti. Alunperin kiinnostukseni heräsi rehellisesti sanoen ihan vain tirkistelynhalusta. Tahdoin tietää, miten amerikkalaisessa mainstreamissa näytetään homorakkautta. Veikkaukseni oli, että siveä, muka-kiihkeä pusu poikien kesken näytetään mutta siihen se sitten jääkin. No. Ei jäänyt.
Harvassa elokuvassa on heteroparin välillä ollut samainlaista kiihkoa ja tunteenpaloa kuin poikain kesken Brokebackissa. Vaikka Jake Gyllenhaal oli loistava Jack Twistina, Ledgerin Heath Ennisinä varasti kyllä shown ihan kertakaikkiaan. Miten voikin niin pienillä eleillä ja ilmeillä kertoa niin paljon! Että terveiset vaan Heathille sinne yläilmoihin, oliko pakko mennä kuolemaan. Kyllä sua olis pitempäänkin kattellu.
En ole ihminen, joka kovin herkästi elokuvia katsoessa pillittää, mutta Brokeback Mountainin lopussa vetistelin kuin Imatrankoski kesäisin koskinäytöksen aikaan. Oli pakko laittaa pauselle ja hakea lisää nenäliinoja. Jouduin jopa ottamaan silmälasit pois, että näin jotain roiskeiden takaa.
Vanha juttuhan tämä elokuva jo on, mutta olin onnistunut välttämään sitä tähän iltaan asti. Alunperin kiinnostukseni heräsi rehellisesti sanoen ihan vain tirkistelynhalusta. Tahdoin tietää, miten amerikkalaisessa mainstreamissa näytetään homorakkautta. Veikkaukseni oli, että siveä, muka-kiihkeä pusu poikien kesken näytetään mutta siihen se sitten jääkin. No. Ei jäänyt.
Harvassa elokuvassa on heteroparin välillä ollut samainlaista kiihkoa ja tunteenpaloa kuin poikain kesken Brokebackissa. Vaikka Jake Gyllenhaal oli loistava Jack Twistina, Ledgerin Heath Ennisinä varasti kyllä shown ihan kertakaikkiaan. Miten voikin niin pienillä eleillä ja ilmeillä kertoa niin paljon! Että terveiset vaan Heathille sinne yläilmoihin, oliko pakko mennä kuolemaan. Kyllä sua olis pitempäänkin kattellu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)