Jim Carreyn kohellukset eivät ole kolmannentoista ikävuoteni jälkeen hirveästi kolahtaneet, mutta Yes Man oli kieltämättä ihan jees. Carrey on Carl Allen, joka yrittää vältellä tapaamasta suunnilleen itseäänkin, kavereista puhumattakaan. Aina on joku "juttu" menossa ja hirveä kiire, vaikka todellisuudessa illat kuluvat kotona telkkaa katsellessa. Ura junnaa paikoillaan ja vaimokin jätti kolme vuotta sitten.
Carlin elämä kuitenkin muuttuu, kun yksi tuttava saa houkuteltua hänet Kyllä-seminaariin. Siellä positiivisuusguru Terrence saa hänet lupaamaan, että aiemmin kovassa käytössä ollut "ei" korvataan "kyllällä". No hommahan alkaa aika kehnosti ja ensimmäisen kyllän jälkeen Carl löytää itsensä rahattomana pöpeliköstä, autosta on bensa loppu ja kännykästä akku. Mutta äkkiä elämä alkaakin hymyillä.
Jim Carrey osaa olla ihan hauska kun unohtaa liian naamanvääntelyn ja kieltämättä Jees-miehestä löytyy ihan oikeastikin pientä filosofista otetta. Ihan kaikkeen ei tarvitse suostua, mutta jos aina sanoo oletusarvoisesti ei, voi missata monta mukavaa juttua. Sitäkin sietää pohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti