Last King of Scotland

Meillä oli tässä syksyn aikana telkkari poissa pelistä aina silloin tällöin (it´s a long story, don´t ask..) ja sinä aikana tuli katsottua eräitäkin leffoja – loistavaa muuten kun nykyään voi vuokrata leffoja suoraan netistä!

Yksi mieleenpainuvimmista viime aikoina näkemistäni leffoista on ehdottomasti The Last King of Scotland.

Elokuva kertoo Ugandaa 70-luvulla hallinneesta Idi Aminista & ajasta Ugandassa noina vuosina. Elokuva sekoittaa faktaa ja fiktiota, tai siis faktaa on Idi Aminin hahmo, muu on fiktiota.

Homma menee suurin pirtein niin, että juuri lääkäriksi valmistunut skotlantilainen häiskä Nicholas Carrigan on kyllästynyt elämään lääkäri-isänsä varjossa, ja haluaa päästä parantamaan maailmaa, ja kenties vähän seikkaillakin samalla. Carriganin tie vie sattuman kautta Ugandaan, jossa Idi Amin on juuri kaapannut vallan entiseltä presidentiltä Milton Obotelta. Carrigan pääsee - taas sattuman kauttta – Aminin lähipiiriin, ja pääsee kokemaan itsevaltiuden makeuden mutta samalla myös sen hirveyden.

Tosi hyvä leffa, kaikin puolin kiinnostava tarina, ja Idi Aminia esittävä Forest Whitaker on aivan loistava roolissaan! Jos en väärin muista niin F W :lle heltisi roolista Osku elikkäs Oscar-palkinto. Elokuva panee oikesti miettimään mitä valta tekee ihmiselle..

Annan leffalle kolme ja puoli tähteä neljästä - kannattaa ehdottomasti katsoa!

Cold Mountain - yllättävän lähellä!

Ei kun siis Siwa oli yllättävän lähellä ja sieltä sai yllättävän halvalla (3,90€) leffoja. Mukaan tarttui Cold Mountain ja jäätelöä ja pitihän yhdistelmää heti päästä testaamaan...

Sen jälkeen kun tylsyyden multihuipentuma Traffic korjasi Oscar-pystit olen suhtautunut vähintäänkin kyseenalaisesti Akatemian elokuvamakuun. Siitä syystä suhtauduin hiukan epäilevästi myös seitsemän oscarehdokkuutta aikanaan haalineeseen Cold Mountainiin. Aina joskus on kuitenkin mukavaa huomata olevansa väärässä.


Elokuvan ensimetrit juoksuhaudassa kylläkin laittoivat ajattelemaan että tsiisus, taas tällänen ylipateettinen toivottoman rakkauden vuodatus. Ei tätä jaksa kukaan. Onneksi sain aika äkkiä huomata olevani väärässä. Erityisesti Renée Zellweger oli loistava potkiessaan Nicoleen liikettä.

Olihan se romanttinen enkä ole ihan varma, oliko loppu hyvä vai ei. Siitä huolimatta tykkäsin.

toim. huom. 12.1.08 Julkaisen tämän nyt kuleksimasta pois tuolta arkistosta, vaikka ei tämä kovin syvääluotaava olekaan. Tynkä kun on.

Neljä yhden hinnalla!

Down in the Valley

Katsoin käytännön syistä elokuvan useammassa pätkässä, joten käsitykseni kokonaisuudesta voi olla vähän hatara... Mutta sanottaisiinko, että ihan mielenkiintoinen tuotos. Alkupuoli elokuvasta on aika normaalia teinirakkauden tuskaa, joskin tunnelma on koko ajan erikoisen epätodellinen. Itse asiassa DVD-kotelossa sanotaan se aika hyvin:

"Mielikuvitusmaailman ja todellisuuden väliset rajat hämärtyvät kun muukalainen soluttautuu ongelmaperheen arkeen tummanpuhuvassa draamatrillerissä."

Erikoinen mutta hyvä. Kaunis. Katsokaa itse. (Pieni ääni sisälläni käskee myös mainitsemaan, että tällä hetkellä jumaloimani Edward Norton ja hänen vatsalihaksensa ovat elokuvassa edukseen...)



Wimbledon

En ole tennisfani ja siitä syystä ajoittain alkoi tympiä se, että sitä pelaamista näytettiin niin paljon. Olihan se tietty tavallaan ihan oikeutettua (hei, tennisleffa ja noin, you know), mutta silti. Odotin kuitenkin ehkä vähän enemmän jotain elämää suurempaa rakkausdraamaa, mutta vaikka Kirsten Dunst ja Paul Bettany mätsäsivätkin ihan hyvin yhteen, ei elokuvassa ihmeemmin kipinöitä lennellyt. Ihan kohtuullinen rom-kom kuitenkin.
The Amityville Horror

Klassikkokauhua meicciksen syntymävuodelta 1979. Tosin se kauhu on varmaan tässä kahdenkymmenenviiden vuoden aikana päässyt karisemaan jonnekin. Ihan hyvä elokuva oli, en minä sitä, mutta ei se juuri pelottanut. Tunnelman nostatus on kyllä muinoisina aikoinakin osattu, mutta kun se paha on "vain" talo, niin tuntui että jotain puuttuu.

James Brolin perheen isänä onnistui aika mainiosti riutumaan henkien vallassa. Margot Kidderin esittämän äidin asuvalinnat tuntuivat näin 21. vuosisadalla hiukan... hassuilta. Saparot, polvisukat, vekkihameet ja muut sen sellaiset toivat väkisinkin mieleen jonkun pehmopornoleffan koulutytön, vaikka leffan teon aikaan ne varmasti ovat olleet ihan ok asusteita.

"For God's Sake, Get Out!"

Casino Royale

En ole mikään Bond-leffojen fani enkä ole niitä nähnyt kuin joitakin satunnaisia kappaleita. Minä en odotan uutta Bondia kuin kuuta nousevaa, mutta Casino Royalen halusin ihan itse vapaaehtoisesti nähdä, tosin näin kauan siihen sitten kuitenkin meni... Lähinnä siksi elokuva kiinnosti, että elokuvaa oli hypetetty niin kovasti Daniel Craigin takia. Ja tietysti kiinnosti hiukan, että mikä on se ihana merestä nousukohtaus, jota yksi kaveri hehkutti...

Leffa olikin aika ok. Varmaan siksi, että Bondissa tuntui nyt olevan jotain enemmän kuin aikaisemmin. Enemmän särmää. Aiemminhan James vain kaatoi naiset suoralta kädeltä sänkyyn ja tappoi pahikset sen kummempia miettimättä, mutta nyt oli vähän erilainen meno. Voisin hienosti sanoa, että Bondin hahmossa oli enemmän syvyyttä ja särmää.

Ja kyllähän Daniel Craigia ihan mielikseen katseli, vaikkakin en yleensä ihan noin lihaksikkaista tykkää...


(Ja ei, en minä katso elokuvia pelkästään miesten vuoksi vaikka siltä saattaa vaikuttaa...)

Tähän päättyy no-life Kirsikan lauantai-illan elokuvaraportti...