Katsoimme miehen kanssa joulukuussa Stieg Larssonin romaaneihin perustuvat elokuvat Miehet jotka vihaavat naisia (MJVN) ja Tyttö joka leikki tulella (TJLT). Koska lompakossa uhkasi vanheta sarjalippu ja trilogian kolmas pätkä Pilvilinna joka romahti (PJR), tuli sopivasti ensi-iltaan vuodenvaihteessa, oli aika valjastaa anoppi lapsenvahdiksi ja mennä elokuviin ensimmäistä kertaa lapsen syntymän jälkeen.
Oli oikeastaan ihan hyvä ratkaisu mennä katsomaan elokuva ykkös- ja kakkososat tuoreessa muistissa (vaikka MJVN olisikin oikeastaan mennyt ihan omana elokuvanaan). Tämä elokuva kun alkaa suoraan siitä, mihin TJLT päättyi: Lisbeth Salander ja isänsä pahis-Zalatšenko kiidätetään sairaalaan. Tästä alkaa Mikael Blomkvistin johdolla kilpajuoksu isojen poikien pelinappulana olleen/olevan Lisbethin pelastamiseksi. Se, mitä aiemmissa osissa Lisbethin menneisyydestä väläyteltiin, saa nyt selityksen.
Elokuva on melko uskollinen kirjalle eikä kahdessa ja puolessa tunnissa enempää tarvitsekaan olla. Juonenkäänteitä oli onneksi jätetty paljon pois. Onneksi siksi, että niiden mahduttaminen elokuvaan olisi ollut aika mahdoton tempaus. Saman olisi mielestäni voinut tehdä vielä isolle osalle henkilöhahmoistakin. Pilvilinnassa heilui jos jonkinmoista väkeä ja välillä meinasin pudota kärryiltä, vaikka olin lukenut kirjatkin.
Luin jostain, että leffatrilogia olisi ollut parempi pitkänä telkkarisarjana. Totta. Ehkä sarja olisi rakentanut päähenkilöt ja heidän välisensä jännitteet paremmin - nyt Lisbeth ei tuntunut yhtä sympaattiselta kuin kirjoissa eikä Mikaelin ja Erikan suhde oikein ollut kädenlämpöistä kuumempi. Elokuvan sankari Mikael tuntui lähinnä raivostuttavalta jauhaessaan lähes samaa lausetta. Katsoja ymmärtää vähemmästäkin, miten kamala vääryys kohtasi 12-vuotiasta Lisbethiä.
PJR oli kyllä hyvä elokuva ja oiva päätös leffakolmikolle. Eikä kolmatta elokuvaa oikein voi jättää katsomatta, jos on nähnyt kaksi edellistäkin.
Yhtä jäin miettimään: Kuka ihme on harmaana päivänä kävelyllä lastenrattaiden kuomu alaslaskettuna?
1 kommentti:
Eihän tuosta mitään olis ymmärtänyt, jos ei olisi kirjaa lukenut. Ja tavaraa oli ihan liikaa mukana vieläkin. Sitä jäin itse ihmettelemään, miksi Erikan häirikköviestit piti ottaa leffaan mukaan, kun niitä ei kuitenaan mitenkään selitetty? Erika oli leffoissa muutenkin aika ärsyttävä kitisijä.
Lähetä kommentti