Come to papa

Eilen vietin tovin Isäpuolen seurassa. Ensimmäinen katsomisyritykseni noin vuonna 1992 jäi melko vajaaksi, sillä vartin katsomisen jälkeen julmat vanhempani estivät tämän korkeakulttuurisen tuotoksen suodattumisen verkkokalvoilleni muka liian raakana ja 13-vuotiaalle sopimattomana.

Hankin DVD:n vuonna 2006 Keskisen Veskun kyläpuodista, mutta kosken viime aikoina ole ollut kauhean innoittunut kauhuelokuvista, on se jäänyt katsomatta. Mutta nyt sen katsoin. Ja ihan kelvollinen rainahan tuo oli, omassa genressään.

Muutamia kysymyksiä elokuva kuitenkin herätti:

1. Mistä olivat peräisin ne kuivat ruskeat lehdet, joiden seassa äiti ja tytär alussa telmivät? Kaikki ympäröivät puut ja pensaat olivat terhaakkaasti vihreässä lehdessä.
   
2. Miten on mahdollista, että psykologin kuolema tulkittiin auto-onnettomuudeksi? Isäpuoli hakkasi äijän tainnoksiin puukepillä, kietoi (sievän vaaleanpunaiseen) paperiin, työnsi auton takapaksiin ja tuuppasi auton jokeen. Seuraavaksi hän selitti tytölle, kuinka psykologi oli menettänyt auton hallinnan ja suistunut tieltä. Erinomaista poliisityötä sanon ma.