Illalla vietimme viihdyttävän parituntisen Keanu Reevesin uusimman pläjäyksen parissa. Street Kings ei suoranaisesti tarjonnut maailmaa järisyttäviä ja uniikkeja juonenkäänteitä, mutta oli ihan kelvollinen toimintaraina. ”Räjähtävää toimintaa” alusta loppuun, kuten joku rutinoituneempi elokuva-arvostelun kirjoittaja varmaan sanoisi.
Tom Ludlow (Reeves) on ansioitunut, mutta vaimonsa kuoleman jälkeen alkoholiin repsahtanut poliisi, joka ei hirveän paljon kärsi tunnontuskista seilatessaan laillisuuden rajamailla. Paskaa alkaa kuitenkin kaatua niskaan vähän reippaammalla kädellä, kun entinen työpari uhkaa käräyttää hänet sisäisen tutkinnan hemmolle, jota esittää sympaattisena tohtori Housenakin tunnettu Hugh Laurie. Lievää huumoria on havaittavissa Laurien ilmestymisessä estradille ja hetken aikaa joutuu miettimään, oliko tämä Housen viimeisin jakso vai mikä.
Ex-työparin saatua surmansa Ludlown läsnäollessa, hän päätyy uniformuhommiin siksi aikaa, että tilanne rauhoittuu. Hämmennystä herättää kuitenkin se, että poliisintapon selvittäminen ei tunnu kiinnostavan oikein ketään, sillä kaikki väittävät vain suojelevansa Ludlowta. Jutun parissa askartelee untuvikko Diskant (Chris Evans), jolle Ludlow joutuu ojentamaan auttavan kätensä ja kas kummaa mitä kaikkea alkaakaan paljastua.
Kuten sanoin, juoni ei ole sieltä kekseliäimmästä päästä, mutta hyvät näyttelijät ja näiden suoritukset saavat unohtamaan sen. Keanu Reevesiä mollataan joka välissä puupökkelöksi, mutta minusta tämä pökkelö sopii rooleihinsa kuin nyrkki silmään (tai jos ei joskus sovikaan, niin sitten voi keskittyä ulkoisten avujen ihailuun…). Forest Whitaker esiintyy jälleen kerran edukseen Ludlown yksikön esimiehenä, joka innokkaasti peittelee poikainsa töppäilyjä ja ylilyöntejä. Lopussa on pakko ihailla suorituksen intensiivisyyttä ja todeta, että tuo mieshän on oikeasti ihan hullu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti