Minulla on tällainen hassu tapa (tai on niitä varmaan aika montakin, mutta muun muassa tällainen), että jään toisinaan toistelemaan erilaisia lauseita mielessäni. Esimerkiksi elokuvien nimiä. Edellinen hokema oli No Country For Old Men (jota en ole kylläkään nähnyt). Torstaista asti kun luin eräästä viikottain ilmestyvästä laatulehdestä, että perjantaina tulee A Love Song For Bobby Long, olen jollottanut sitä mielessäni. Sen rytmi vaan kuulostaa mukavalta.
Elokuva oli kaunis. New Orleans oli kaunis ja toi mieleeni elokuvan Keskiyö hyvä ja pahan puutarhassa. Muistin ensin, että se tapahtuu myös New Orleansissa, mutta ystävämme IMDB kertoi sen sijoittuvan Savannahiin. Yhdysvaltain Etelässä kuitenkin ja jotain samaa tunnelmassa on.
Juonellisestihan Bobby Long ei ollut mitenkään hätkähdyttävä, jännittävimmän paljastuksenkin arvasin elokuvan alkumetreillä, mutta ei se haitannut. Tärkeintä olivat tunnelma ja henkilöiden välinen kemia. John Travolta oli upea persoonallisena professori Longina, samoin Scarlett Johansson Pursyna, eikä (ihana!!!) Gabriel Macht jäänyt mielestäni yhtään jälkeen.
Harvasta viime aikoina näkemästäni elokuvasta on jäänyt yhtä mukava fiilis.
