perjantai 11. tammikuuta 2008

Beo-fucking-wulf

Joskus ennen joulua kävimme tämänkin sitten elokuvissa katsomassa. Siis oikeasti, maksoimme kymmenen euroa lärvi, että pääsimme näkemään Beowulfin.

Hyvät uutiset ensin. Tarina on hyvä. Se on hyvä. Suuri sankari oppii nöyrtymään menetysten kautta ja kasvaa vasta vuosien saatossa henkisesti niihin saappaisiin, jotka hän luuli jo nuorena täyttäneensä. Ja kaikkea sellaista ylevää shittiä.

Huonot uutiset (tässä voi mennä hetki). Olen ehkä tyhmä, mutta luulin meneväni katsomaan oikeaa elokuvaa. Sen sijaan huomaan tuijottavani jotain tietokonekyhäelmää. Melko aidon näköistä kylläkin, mutta silti todella kummallista tietokonekyhäelmää.

Vaikka sanoin, että tarina oli ihan ok, niin mikä ihme se oli esimerkiksi se kohtaus, jossa Beowulf taisteli ensimmäisen kerran Grendeliä vastaan? Tyyppi riisuu kuteensa ja juoksentelee munasiltaan örkin perässä. Mutta näytetäänkö mitään anatomisia yksityiskohtia? No ei. Enkä minä niistä nyt niin kiinnostunut edes ollut, mutta tapa jolla ne oltiin näyttämättä, oli huomattavasti näyttävämpi kuin se, että jos ne olisi näytetty... Siis suomeksi sanottuna aina oli joku kynttilä tai pöydänjalka tai muu uloke Beowulfin pilin edessä. Siis c'mon.

Pääosaa "esitti" muuten joku never-heard Ray Winstone. Raamit olivat sen verran komeat, että oli pakko seilata imdb:n sivuille tsekkaamaan, millainen hunksi oli kyseessä ja miksi olin missannut hänet. Tässä kohtaa tipahtivat sitten kaikki loputkin pisteet. Angelina Jolie näytti kutakuinkin itseltään, samoin Anthony Hopkins ja Robin Wright Penn ja John Malkovich ja Brendan Gleeson ja ja ja. Mutta Ray Winstone? Tuota eh... Yrittäkääpä itse etsiä yhtäläisyyksiä Raysta ja Beosta. Niin. Ei ole ihan helppo tehtävä.

Eikä siinä vielä kaikki. Koko ajan odotin, että Christopher Lambert ulsterissaan ilmestyy jonkun kulman takaa... Itse asiassa se olisi voinut pelastaa aika paljon.